Eräs päivä

Jonakin päivänä on
on kaikki palaava mieleen.
Se tietty hautajaispäivä,
jolloin enkelit lensivät tästä kappelista,
kuin surun teatterista, vapaina.
Niiden persoonattomien,
kirjavien kukkalaitteiden imelyys,
ne ovat heitetty taivaalle kukkimaan
jäisiksi kimpuiksi.
Siellä ei ole sinulle tilaa mennä.
Hukuttavat kyyneleet on kuivattava,
vaikka kylmyys nousee sisään
ja suru tekee tunnottomaksi.
Taakse jäivät kaikki rakkauden illat kanssasi,
jolloin valui sade
ja me,
repien irti katot ja ihon.
Nyt on kaikki niin laulavaa,
korvia repivää kuiskausta,
mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää kun lähdit,
kaiken teit vaikeammaksi hyväksyä.