Hei potilas,
kato mä oon sun objektis,
hyvä ja varma,
kato sulla on suhteessa tässä,
hyvä rakentaa,
merkityssuhteita kohentaa.
Mä sut aidosti otan,
kuten huomaat,
eiks joo,
ja,
intgriteetin edustajana,
koskemattomuuttas kunnioitan,
eli tajuuts kääpä -
eli voit olla oma itses,
niinku mä.
Sä oot kato sairas vailla realiteetteja,
mä niitä sulle edustan,
oon kato vitun terve ja karttani on tarkka,
se edustaa kato sunkin maailmaa,
mä olen subjektiobjeti verraton,
autenttinen ja aukoton.
Tajuutsä mieleisairas hölmö et - me rooleissa ollaan,
sä sairas,
mä terve- mikä lie,
auttaja oon,
viisas ja kenties nero,
sun läkehoidosta huolehdin,
ravinnosta ja pesusta,
ja hygieniasta,
liikunnasta ja erityistoimminasta tästä,
kehollisesta,
kylvetän- kampaan - distanssia säätelen,
valtaa käytän,
mitää muuta tajuu en,
mut situaatioos vaikutan.
Mä nää edustan kehitysvaihehistorian,
kehityksen tään psyykkisen,
korkeinta astetta ja haluun six vastetta.
Oivalluksen sulle anna,
sukupuoli identitteettistäs huolta kannan,
vaik`en usko
merkityssuhdekokemukset nää ei sulla aktiiviseksi jää,
six heität vaan nappii huuleen,
ja lähet kelaan,
avohoitoon relaan,
en tosin tiedä mihin,
mut väliiks sillä,
töitä on mulla,
täällä ja paskaaks välitän miss koisaat talvisäällä.
Aijaha ja joo, no täytyy sit lähtee litoo,
mut selväks tuli asia tää,
lähestymistapa hermeneuttinen,
ihmistä sä tarkastelet,
koknaisuutta hahmottelet,
mut voit sä mulkku,
aloittaa työn ton arvokkaan,
ja peilistä katsoo omaa bollaas,
mi kirja viisaudella on täytetty,
mut vuorovaikutuksella ei oo käytetty.
Mut kuule ala lukee,
vaik,
maisteriks,
tai hoitotiedettä tätä,
ettet kuumemittarii väärinpäin perseeseen mätä.
Et hyvästi nyt vaan ja onnea,
laatutyöhön,
paskapalkalla ja ilman resursseja,
kunhan muistat vaan Kokoomusta änestää,
ne kun lupaa,
sata ja yx asiaa gutaa,
ne sen tosin pettää,
mut äänes saa,
ja,
taas sua kusettaa.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
`on`
Makaan omassa oksennuksessani,
huudan,
hei nyt mä tajuun,
mä olen löytänyt rakkauden tästä paskakasasta.
Vittu näin syvä kumarrus,
mä rakastan itseäni ja olen.
Rakkaus `on`,
siks,
mä rakastan taajutteko teitäkin,
koska näin vain on,
että rakkaus òn`
huudan,
hei nyt mä tajuun,
mä olen löytänyt rakkauden tästä paskakasasta.
Vittu näin syvä kumarrus,
mä rakastan itseäni ja olen.
Rakkaus `on`,
siks,
mä rakastan taajutteko teitäkin,
koska näin vain on,
että rakkaus òn`
Merkitsevä yhteensattuma
Pukukaupassa valintaa tein - hei tietsä jotain kivaa ja reipasta,
onhan nyt kevään juhlan aikaa,
silloin laulu kaikaa,
viini virtaa ja,
veri.
Joo, miten niin en tajuis, näytänks mä jotenkin delanneelta,
miten olis vaaleenpunanen puku tää, se sua pukee,
itseäs ilmentää - ja,
ei oo varmasti mikään homomainen väri tää - hih,
meinaan miehen päällä,
Saatana sanon, kyllä sopii joka säällä,
kokeile vaikka täällä.
No, täytyy koittaa...ja vittu - joo mä arvasin,
aivan niin,
just ja joo -liaan iso on.
Saakuti just ku dikkkaa aloin,
puvusta tästä - heti kusi hommat nää,
nyt palaa pinna,
pistän päreeks koko liikeen,
on mulla semmonen vimma - ihan varmaan,
kautta kannon ja, ja minkä se oli harmaan.
Tulitikuiks menee liike tää,
joten ala vipeltää.
Arvaa myös vielä mitä... ilman pukua pillutta jään,
- vittua meinaan,
sitä haluttua, tosin jo paljon kaluttua,
muttei mitään hoppua tavarassa ei tuossa näy loppua.
Mut`ei se tähän kuulu, sorry vaan, se on tää kevät tai kesä,
mi pistää kato hormoonit - tietsä,
jylläämään,
ja päässä asiat kytemään,
niinku tajuuts - oikees jarjestykses,
tapahtuu - priorisoin,
tärkeysjärjestyksen jo aikaa loin.
Jätä kuule - hör du - tänne toi puku jätä - ommellaan sitä, tietsä kasaan,
saadaan varmaan illaks valmiiks,
pääset bilettää,
kunnolla chillaa,
eikä mitään hillaa.
Mitä tulee pukuun,
sen kyllä takaan,
tai saat vetää daijuun ja napaan,
siis turpaan vaan ja heti - ja vielä pää irti nyhtää ja koristeeks purkkiin laita,
ei oo toista hienoo päätä moista - mi hyllyy koristaa.
Käykö näin ...
Näin siis toimitaan kuule,
lähetti tuo sulle puvun tään fiinin - fillarilla skujaa,
ovikello soittaa ja - aattele - mikä ihanuus,
puku on ihan uus.
Illalla on tää kato valmis tai no sanotaan,
kello viis,
onks aika sopiva siis.
No joo, kyllä mä kestän,
jää kyllä, ja piru vie, sitten väliin,
viiden kaljat nuo,
mi hermolevon suo.
No, vittu - sovittu on tää,
nimi tohon soppariin pistä.
Ja kuule hei, kato ettei buljuun mitään jää,
ja sanon sulle myyjä - ettet oo mikään,
ihan nuija,
mut älä ala nyt ittees kehuu,
vaikka ootki aika jehuu.
Illalla pimputtaa lähetti rimputtaa,
täs olisi nyt paketti soma,
varmaankin sun oma,
kun oot noin söpö - ei millään pahalla,
koittaa kanattaa vaik ilman rahalla.
Joo niin varmaan, nyt lähe kelaa homo,
luo omaan armaan, pyllynreijän nuolet varmaan.
Ja ilolla, heips.
Pakettia repii raastaa,
puvun esiin haastaa,
no, saatana, vittu, perkele - hei,
täähän on musta,
kuka tykkää tästä hei,
nyt kyllä soitan ja haukun,
pistän liikkeeseen paukun.
Samassa rämähtää puhelin - hei ja joo,
suurestasairaalasta tästä - päivää, onko äitinne tää,
tän niminen kotka täällä makaa koivet ojossa,
tosin nään sen vain takaa,
puolet kropasta käytävässä makaa.
On se mitä sit, mitäs tänne soitat mull on muutaki askaa,
ku puhua kanssass paskaa.
Sorry nyt vaan,
mut heittäny on veivin - siis delanneena makaa,
äitis sun,
joten hae vek ja vikkelää,
ei oo meillä tilaa ja kuolleet ilmankin pilaa.
Kato kelle puhut,
saat dajuun niin, että omaan verees hukut,
mikä liet sairaalainsinööri,
tunge perseesees se luuri,
ja vedä pamii kunnon kuuri,
et sä tajuu toisten suruu.
Hei soita kriisiapuu,
ne puhuu paskaa, ku papuu,
vaikkei siit oo apuu.
Lopeta jo hölinäs ja kiitti vaan,
kun soitit, mut älä soita enää,
tai tosissaa saat nenää.
Onneks mull on puku nyt musta - ei taida tulla juhannusta.
Armanin puvussa varmaan, saan mä hautaan saattaa ikirakkaan.
onhan nyt kevään juhlan aikaa,
silloin laulu kaikaa,
viini virtaa ja,
veri.
Joo, miten niin en tajuis, näytänks mä jotenkin delanneelta,
miten olis vaaleenpunanen puku tää, se sua pukee,
itseäs ilmentää - ja,
ei oo varmasti mikään homomainen väri tää - hih,
meinaan miehen päällä,
Saatana sanon, kyllä sopii joka säällä,
kokeile vaikka täällä.
No, täytyy koittaa...ja vittu - joo mä arvasin,
aivan niin,
just ja joo -liaan iso on.
Saakuti just ku dikkkaa aloin,
puvusta tästä - heti kusi hommat nää,
nyt palaa pinna,
pistän päreeks koko liikeen,
on mulla semmonen vimma - ihan varmaan,
kautta kannon ja, ja minkä se oli harmaan.
Tulitikuiks menee liike tää,
joten ala vipeltää.
Arvaa myös vielä mitä... ilman pukua pillutta jään,
- vittua meinaan,
sitä haluttua, tosin jo paljon kaluttua,
muttei mitään hoppua tavarassa ei tuossa näy loppua.
Mut`ei se tähän kuulu, sorry vaan, se on tää kevät tai kesä,
mi pistää kato hormoonit - tietsä,
jylläämään,
ja päässä asiat kytemään,
niinku tajuuts - oikees jarjestykses,
tapahtuu - priorisoin,
tärkeysjärjestyksen jo aikaa loin.
Jätä kuule - hör du - tänne toi puku jätä - ommellaan sitä, tietsä kasaan,
saadaan varmaan illaks valmiiks,
pääset bilettää,
kunnolla chillaa,
eikä mitään hillaa.
Mitä tulee pukuun,
sen kyllä takaan,
tai saat vetää daijuun ja napaan,
siis turpaan vaan ja heti - ja vielä pää irti nyhtää ja koristeeks purkkiin laita,
ei oo toista hienoo päätä moista - mi hyllyy koristaa.
Käykö näin ...
Näin siis toimitaan kuule,
lähetti tuo sulle puvun tään fiinin - fillarilla skujaa,
ovikello soittaa ja - aattele - mikä ihanuus,
puku on ihan uus.
Illalla on tää kato valmis tai no sanotaan,
kello viis,
onks aika sopiva siis.
No joo, kyllä mä kestän,
jää kyllä, ja piru vie, sitten väliin,
viiden kaljat nuo,
mi hermolevon suo.
No, vittu - sovittu on tää,
nimi tohon soppariin pistä.
Ja kuule hei, kato ettei buljuun mitään jää,
ja sanon sulle myyjä - ettet oo mikään,
ihan nuija,
mut älä ala nyt ittees kehuu,
vaikka ootki aika jehuu.
Illalla pimputtaa lähetti rimputtaa,
täs olisi nyt paketti soma,
varmaankin sun oma,
kun oot noin söpö - ei millään pahalla,
koittaa kanattaa vaik ilman rahalla.
Joo niin varmaan, nyt lähe kelaa homo,
luo omaan armaan, pyllynreijän nuolet varmaan.
Ja ilolla, heips.
Pakettia repii raastaa,
puvun esiin haastaa,
no, saatana, vittu, perkele - hei,
täähän on musta,
kuka tykkää tästä hei,
nyt kyllä soitan ja haukun,
pistän liikkeeseen paukun.
Samassa rämähtää puhelin - hei ja joo,
suurestasairaalasta tästä - päivää, onko äitinne tää,
tän niminen kotka täällä makaa koivet ojossa,
tosin nään sen vain takaa,
puolet kropasta käytävässä makaa.
On se mitä sit, mitäs tänne soitat mull on muutaki askaa,
ku puhua kanssass paskaa.
Sorry nyt vaan,
mut heittäny on veivin - siis delanneena makaa,
äitis sun,
joten hae vek ja vikkelää,
ei oo meillä tilaa ja kuolleet ilmankin pilaa.
Kato kelle puhut,
saat dajuun niin, että omaan verees hukut,
mikä liet sairaalainsinööri,
tunge perseesees se luuri,
ja vedä pamii kunnon kuuri,
et sä tajuu toisten suruu.
Hei soita kriisiapuu,
ne puhuu paskaa, ku papuu,
vaikkei siit oo apuu.
Lopeta jo hölinäs ja kiitti vaan,
kun soitit, mut älä soita enää,
tai tosissaa saat nenää.
Onneks mull on puku nyt musta - ei taida tulla juhannusta.
Armanin puvussa varmaan, saan mä hautaan saattaa ikirakkaan.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
`saatana` nyt mulle riitti
Hei olen ylioppilas,
on opistotason koulutus,
kertaa kaks,
on kolme,
eiku neljä,
vittu mikx kaikki menee vaan huonommakx.
Hei,
mä uudelleen meen koulutukceen,
musta tulee kai maisteris tai joku sellainen hienox noomi,
mikä lie koulutucfetizzi tai hortonomix, no jokatapuksessa,
tietoyhteiskunnan tukipylväs ja siitä olen ylväs.
Olen näetsä uuden talouden vitun airut,
olen vasta viiskytkuus,
ah ihanaa on tää nuoruus,
onkx skordarit taskussa,
jos sais knullata skutsissa,
olla piilossa mutsilta.
Kaikki, sanon - vaan opintielle,
sitten kyllä jaksetaan,
työssä painaa pitkääää päiväää jaksetaan, kyymmentuntista vähintään - tautotta tehdä saa,
ei siellä nukkua saa, ei meluta saa,
työtä vaan tehdään,
huonolla palkalla,
käyttöarvo turvana,
vaihtoarvo vaarana.
Hei hulinaa - eläkeläiset nää,
ei eläkettä nää,
no mitäs siitä se siitä,
sairasta on porukka tää,
mi tässä maassa sorvaa,
päätöksiä joil ei oo korvaa - ei vittu päätä - ei häntää.
Et niinku ollaan vapaaehtosii - se,
se ottaa bollaan - siis kaaliin,
jos ei heti mene maaliin,
kun työtä painetaan ja huomataan,
vaihtoarvoton työni tää on kelvoton,
vaik stuidu oon ja koulutus pitkä - lähes ja joo,
niin onkii yli kuus vuotta oon saanu kirjoja tonkii.
Ei onnistu järjestelmä tää,
miss vapautta ei näätsä nää,
viedään tietsä - innovatziooni,
jäljelle jää vaan exxistentiaali tää,
anksiooni mi leviää, siis...
...ei työssä oo intoa,
vapaalla väsyttää Untoa, tietsä loppuu fyffet,
nappendaalit, fyrkenforssit ja mitä sit,
no sitä,
et ku rahat loppuu,
Unton kaalia jo madot syö.
Nääx, Unto, kirveen nappaa nurkasta,
syytteen saa umgebrahtista,
tuosta perhesurmasta.
Paukkulangasta virittää,
hirttoköyden - nääätsä Untomme tää ja vielä kaiken kukkuraksi,
koukun laittaa kattoon asti,
alle jakkaran - tietsä,
siihen astuu unto ja kohta putooo kunto.
Unto - ihme jäbä, koukun vielä kauniin maalatun - punaisen kuin veri,
kattoon kiertää,
vittu kyllä Untoa hiertää.
Juo loppuun Unto sahdin,
sitten aloittaa - tietsä - tajuutsä - tsennaatsä - onkx sul bollaa tsennata,
joku tai kumpi - hedrix tai morrison saa alkutahdin soittaa,
kuolema, kun koittaa requiem.
Tietsä - praattaa vielä unto,
saatana - nyt mulle kiitti tosissaan riitti,
hyvästi jää mätäpallo tää ja mitä?
-huutaa vielä täyteen kurkkuun:
Eläköön suomi,
älä sitä ruomi,
eläkeläiset tappaa omaisiaan,
kun ei jaksa hoitaa enää satavuotiaskaan - tietsä joo ja vitun hyvästit vaan.
Mikä nyt siten neuvoksi,
varmaan pitää perustaa viiden Roopen ryhmä tää,
mi miljoonilla temmeltää,
ja viisauksia latelee,
hommat kotiin hoitelee.
Paradoksista kuullut on,
varmaan älyniekat nuo,
vaan,
kun puuttuu älli,
hukkaan valuu koko mälli,
viisaus se karttaa ja pakenee,
rahan luota loittonee.
on opistotason koulutus,
kertaa kaks,
on kolme,
eiku neljä,
vittu mikx kaikki menee vaan huonommakx.
Hei,
mä uudelleen meen koulutukceen,
musta tulee kai maisteris tai joku sellainen hienox noomi,
mikä lie koulutucfetizzi tai hortonomix, no jokatapuksessa,
tietoyhteiskunnan tukipylväs ja siitä olen ylväs.
Olen näetsä uuden talouden vitun airut,
olen vasta viiskytkuus,
ah ihanaa on tää nuoruus,
onkx skordarit taskussa,
jos sais knullata skutsissa,
olla piilossa mutsilta.
Kaikki, sanon - vaan opintielle,
sitten kyllä jaksetaan,
työssä painaa pitkääää päiväää jaksetaan, kyymmentuntista vähintään - tautotta tehdä saa,
ei siellä nukkua saa, ei meluta saa,
työtä vaan tehdään,
huonolla palkalla,
käyttöarvo turvana,
vaihtoarvo vaarana.
Hei hulinaa - eläkeläiset nää,
ei eläkettä nää,
no mitäs siitä se siitä,
sairasta on porukka tää,
mi tässä maassa sorvaa,
päätöksiä joil ei oo korvaa - ei vittu päätä - ei häntää.
Et niinku ollaan vapaaehtosii - se,
se ottaa bollaan - siis kaaliin,
jos ei heti mene maaliin,
kun työtä painetaan ja huomataan,
vaihtoarvoton työni tää on kelvoton,
vaik stuidu oon ja koulutus pitkä - lähes ja joo,
niin onkii yli kuus vuotta oon saanu kirjoja tonkii.
Ei onnistu järjestelmä tää,
miss vapautta ei näätsä nää,
viedään tietsä - innovatziooni,
jäljelle jää vaan exxistentiaali tää,
anksiooni mi leviää, siis...
...ei työssä oo intoa,
vapaalla väsyttää Untoa, tietsä loppuu fyffet,
nappendaalit, fyrkenforssit ja mitä sit,
no sitä,
et ku rahat loppuu,
Unton kaalia jo madot syö.
Nääx, Unto, kirveen nappaa nurkasta,
syytteen saa umgebrahtista,
tuosta perhesurmasta.
Paukkulangasta virittää,
hirttoköyden - nääätsä Untomme tää ja vielä kaiken kukkuraksi,
koukun laittaa kattoon asti,
alle jakkaran - tietsä,
siihen astuu unto ja kohta putooo kunto.
Unto - ihme jäbä, koukun vielä kauniin maalatun - punaisen kuin veri,
kattoon kiertää,
vittu kyllä Untoa hiertää.
Juo loppuun Unto sahdin,
sitten aloittaa - tietsä - tajuutsä - tsennaatsä - onkx sul bollaa tsennata,
joku tai kumpi - hedrix tai morrison saa alkutahdin soittaa,
kuolema, kun koittaa requiem.
Tietsä - praattaa vielä unto,
saatana - nyt mulle kiitti tosissaan riitti,
hyvästi jää mätäpallo tää ja mitä?
-huutaa vielä täyteen kurkkuun:
Eläköön suomi,
älä sitä ruomi,
eläkeläiset tappaa omaisiaan,
kun ei jaksa hoitaa enää satavuotiaskaan - tietsä joo ja vitun hyvästit vaan.
Mikä nyt siten neuvoksi,
varmaan pitää perustaa viiden Roopen ryhmä tää,
mi miljoonilla temmeltää,
ja viisauksia latelee,
hommat kotiin hoitelee.
Paradoksista kuullut on,
varmaan älyniekat nuo,
vaan,
kun puuttuu älli,
hukkaan valuu koko mälli,
viisaus se karttaa ja pakenee,
rahan luota loittonee.
torstai 3. heinäkuuta 2008
On hyvä tietää
Tämä yksinäisyys,
se koostuu minusta ja sinusta.
On vain kasvoja ja käsiä,
sanoja ja me.
Kirkkaita valoja näkyy taloista,
joissa olemme vieraina toisillemme.
Miksi luulet, että meillä ei ollut mitään?
Kaikkiko vain näytti siltä,
että tämä syntyi meistä,
raastavasta kaipuusta, rakkaudesta.
Nytkö sitä ei olekaan ja se piiloutuu
vailla yhtään vastausta.
Kuin pää olisi täynnä valkoisia, onttoja
muistojen perhosia
ja omenapuita, jotka notkuvat
hylättyjä hedelmiä.
Sieraimemme värisevät menneen muistoista ja
tahmeasta kyllästymisestä.
Eikä nyt sitten tarvitse elää kaikenmaailman
kaipuun laaksoissa.
Tämä on kuin hidasta pimeää,
nyt ovat alkaneet vaikeroivat,
toisenlaiset päivät,
ne jotka olivat ensin niin vierellä,
takana ja edessä vielä eilen.
Ne ovat kadonneet.
se koostuu minusta ja sinusta.
On vain kasvoja ja käsiä,
sanoja ja me.
Kirkkaita valoja näkyy taloista,
joissa olemme vieraina toisillemme.
Miksi luulet, että meillä ei ollut mitään?
Kaikkiko vain näytti siltä,
että tämä syntyi meistä,
raastavasta kaipuusta, rakkaudesta.
Nytkö sitä ei olekaan ja se piiloutuu
vailla yhtään vastausta.
Kuin pää olisi täynnä valkoisia, onttoja
muistojen perhosia
ja omenapuita, jotka notkuvat
hylättyjä hedelmiä.
Sieraimemme värisevät menneen muistoista ja
tahmeasta kyllästymisestä.
Eikä nyt sitten tarvitse elää kaikenmaailman
kaipuun laaksoissa.
Tämä on kuin hidasta pimeää,
nyt ovat alkaneet vaikeroivat,
toisenlaiset päivät,
ne jotka olivat ensin niin vierellä,
takana ja edessä vielä eilen.
Ne ovat kadonneet.
Rukouselämää
Istun iltaa savusaunan ovensuussa, katselen tummaan viielään syysilmaan. Ihoani kihelmöi, on puhdas olo.Hengitän ja annan Jumala joka henkäykselläni itseni sinulle, teen kuolemaa,
luovun itsestäni , panen itseni Sinun käsiisi, uskon henkeni Sinulle.
Annan ilman virrata höyrynä ulos jo kylmenneeseen syysilmaan, en tunne ahdistusta,
hengitän ongelmani ulos ja ojennan ne Sinun käsiisi, saat pitää murheet suruni nyt,
minä en ole enää mitään - minä olen Sinä ja Sinä olet minä,
annan kaiken - itseni, häviän ja haihdun Sinuun, kuolen.
Pääsen taas takaisin kaipaamani luo, Kristuksen, joka ohjaa elämääni ja lepattaa kuin pieni liekki sydämessäni, joka ei ole koskaan kovimmallakaan myrskyllä päässyt sammumaan Sinä annoit hengen - minä annan sen ilolla takaisin.
Pidätän henkeäni ja odotan ylösnousemista Sinun tykösi. En sitä Sinulta vaadi, se tulee aikanaan.
Sisäänhengitys alkaa kuin varkain, itsestään. Se tapahtuu, elämä janoaa vielä elämää, solut happea, ei tarvitse tehdä mitään se tapahtuu.
Olo on tyyni ja rauhallinen, annan katseeni kiertää maisemassa, joka ihme, näkyy nyt paljon paremmin. Saan uuden elämän joka sisäänhengityksellä. Rohkeuteni riittää luopumaan ja siitä saan kiitoksena täyden elämän, uudistun ja paranen.
Rukoilen Sinua sillä en halua hengellistä kuolemaa. Rukoilen ja hengitän - siis elän.
Kiitän Sinua Jumala huolenpidostasi.
Makkaravalehtelija
Join raivoissani viiniä,
halvinta paskaa,
mitä viinakauppa kehtasi myydä.
Ostaessani, olin vielä kysynyt,
mikähän viini sopisi,
viimeisen myyntipäivän grillimakkaran kera.
Ripassako vai joku muu,
pehmeä, hieno, täyteläinen, mist tykkäis,
suu.
Kyllä halvempikin toki kelpaa,
sanoin; mihin myyjä vastas.
Juo tuota,
se ei sinulle vaikeuksia tuota,
makkaravalehtelija.
Kuinka niin, ja,
miten kehtaat sanoa,
ettei mua makkara janota,
mikä olikin totta sillä,
puhuin paskaa,
kuten aina, ei ollut siivua edes lauantaita.
No nyt ostat viinis ja lähdet litoon,
on sellainen mulla fiilis,
et ota viinis ja mene skutsiin dokaa,
vedä kunnon känni,
niin ei asiat pänni,
makkaravalehtelija.
Vai no niin,
pidä sitten paska duunis,
tuskin enää koskaan ostan täältä,
mitään,
ikinä,
tajuatko alkoholiliikkeenmyyjä,
joka toisia haukut,
ottaisit itse kunnon naukut.
halvinta paskaa,
mitä viinakauppa kehtasi myydä.
Ostaessani, olin vielä kysynyt,
mikähän viini sopisi,
viimeisen myyntipäivän grillimakkaran kera.
Ripassako vai joku muu,
pehmeä, hieno, täyteläinen, mist tykkäis,
suu.
Kyllä halvempikin toki kelpaa,
sanoin; mihin myyjä vastas.
Juo tuota,
se ei sinulle vaikeuksia tuota,
makkaravalehtelija.
Kuinka niin, ja,
miten kehtaat sanoa,
ettei mua makkara janota,
mikä olikin totta sillä,
puhuin paskaa,
kuten aina, ei ollut siivua edes lauantaita.
No nyt ostat viinis ja lähdet litoon,
on sellainen mulla fiilis,
et ota viinis ja mene skutsiin dokaa,
vedä kunnon känni,
niin ei asiat pänni,
makkaravalehtelija.
Vai no niin,
pidä sitten paska duunis,
tuskin enää koskaan ostan täältä,
mitään,
ikinä,
tajuatko alkoholiliikkeenmyyjä,
joka toisia haukut,
ottaisit itse kunnon naukut.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Mielenkesytyskeskustelu
Miten mieli kesytetään,
kysyn vaan, saatana,
keskellä tään usvan,
kun pää hajoaa ja pelkkä ajatuskin asiasta hermot saa hajoomaan,
vittu, soikoon, saatana periköön, vitun, vitun, vittu.
Aattele mitä puhut,
ja,
kenelle,
et sä tajuu,
mä oon seköpää - mielisairas - vailla järkee,
älä sä yritä olla turhan tärkee, noine,
vitun vittuines.
Kaikkien kuule, ihan kaikkien,
on nyt,
syytä ymmärtää, miten mieli tää kesytetään,
myös aloittelijat nää,
kuten sä ja sun kaverit ,
jotka mua pilkaa ja ivaa.
Aattele, tuntea saa mielihyvää pehmeää,
ja nauttia elämästä,
jossa ei ole synkkiä pilviä,
eikä myrskyjä,
aallonpohjia noita,
missä depressio lymyää ja
mania voimiaan kerää,
aivomyrskyhurrikaania valmistelee,
pyörremyrskyä,
tosissaan valmistelee.
Että säkin vaan herää
ja,
positiiviset voimas kerää,
kyllä kato se siitä,
ja eiköhän tuo vitun kiroaminen jo riitä, täh ja mitä?
Kehitä kato myötätuntoa,
anna almu köyhälle ja,
ystävyyttä, positiivisuutta näytä,
kato mä tiedän, että,
järkeä sul on kuin vettä,
mut järkeäs sä käytä ja muille mallia näytä.
Vittu, joo,
lähet sä kaljalle Koo,
Mikä ettei,
maailma tää kuntoon taas saatetaan.
siis kaljalle nyt vikkelästi poistutaan.
kysyn vaan, saatana,
keskellä tään usvan,
kun pää hajoaa ja pelkkä ajatuskin asiasta hermot saa hajoomaan,
vittu, soikoon, saatana periköön, vitun, vitun, vittu.
Aattele mitä puhut,
ja,
kenelle,
et sä tajuu,
mä oon seköpää - mielisairas - vailla järkee,
älä sä yritä olla turhan tärkee, noine,
vitun vittuines.
Kaikkien kuule, ihan kaikkien,
on nyt,
syytä ymmärtää, miten mieli tää kesytetään,
myös aloittelijat nää,
kuten sä ja sun kaverit ,
jotka mua pilkaa ja ivaa.
Aattele, tuntea saa mielihyvää pehmeää,
ja nauttia elämästä,
jossa ei ole synkkiä pilviä,
eikä myrskyjä,
aallonpohjia noita,
missä depressio lymyää ja
mania voimiaan kerää,
aivomyrskyhurrikaania valmistelee,
pyörremyrskyä,
tosissaan valmistelee.
Että säkin vaan herää
ja,
positiiviset voimas kerää,
kyllä kato se siitä,
ja eiköhän tuo vitun kiroaminen jo riitä, täh ja mitä?
Kehitä kato myötätuntoa,
anna almu köyhälle ja,
ystävyyttä, positiivisuutta näytä,
kato mä tiedän, että,
järkeä sul on kuin vettä,
mut järkeäs sä käytä ja muille mallia näytä.
Vittu, joo,
lähet sä kaljalle Koo,
Mikä ettei,
maailma tää kuntoon taas saatetaan.
siis kaljalle nyt vikkelästi poistutaan.
Laillinen sukupuoliyhteys
Oootsä aika mulkku.
Ootavaan, poltan ensin tän Kentin,
tiedän, että haluut joka sentin.
Paskat, mitä luulet musta,
haluun varmaan suuhus kusta,
mitäs siitä sanot, onkö järkytys tieto tää.
No - se varmaan mieltäs kärventää,
ja, sanoa voin varmaan,
et kuule herätä tunteitani,
et ole mun armain.
Vai niin,
kuule narrtu,
tiedän,
että haluat sitä,
juurta jaksain,
karvat kiinni karvoihin,
ja pyllys palleja vasten.
Okei sitten,
eihän synti tää,
sukupuoliyhteys,
ole ollutkaan,
perisyntiä meinaan,
joten anna paisuvaistas hoivaan.
Jälkeen panon vielä sulle sanon,
ei nartuksi saa naista kutsua,
niin kuin jotain hutsua.
Koiraemo on narttu verraton,
siis muista sanat viisaat nää,
kun siemen sulta kohta lentää,
ja kiinnostukses muualle entää,
Ootavaan, poltan ensin tän Kentin,
tiedän, että haluut joka sentin.
Paskat, mitä luulet musta,
haluun varmaan suuhus kusta,
mitäs siitä sanot, onkö järkytys tieto tää.
No - se varmaan mieltäs kärventää,
ja, sanoa voin varmaan,
et kuule herätä tunteitani,
et ole mun armain.
Vai niin,
kuule narrtu,
tiedän,
että haluat sitä,
juurta jaksain,
karvat kiinni karvoihin,
ja pyllys palleja vasten.
Okei sitten,
eihän synti tää,
sukupuoliyhteys,
ole ollutkaan,
perisyntiä meinaan,
joten anna paisuvaistas hoivaan.
Jälkeen panon vielä sulle sanon,
ei nartuksi saa naista kutsua,
niin kuin jotain hutsua.
Koiraemo on narttu verraton,
siis muista sanat viisaat nää,
kun siemen sulta kohta lentää,
ja kiinnostukses muualle entää,
Vihainen invalidi
Invalidi kepit teroittaa,
mieleensä hän muistuttaa,
katkerat herjat nää,
mi tarjonnut on kusipäät.
Ottaa ensin suihkut runkoon,
laittaa itsensä kuntoon.
Löytänäx viinin on,
kaapista keittokomeron.
Viiniä kittaa, lomottaa,
poskia jo kuumottaa.
Voimia kyllä riittää,
siitä saa keppejä kiittää.
Rullatuolilla kapakkaan kurvaa,
baaritiskin eteen survaa,
Kaljat tänne ja heti,
muuten inva turpaan veti,
huutaa mies tää,
mi järjen häivää ei nää.
Portsari jo kirahtaa,
invaa uhkaa turpaan lirvauttaa,
jollei lopu leikki tuo,
ei tipu kaljaa invan luo.
Inva keppiänsä käyttää,
portsarin pään sillä täyttää.
Läpi meni,
napakymppi,
tähän loppui invan tähti.
Maija paikalle kutsutaan,
inva linnaan kuskataan.
Se on niin väärin,
huutaa inva,
haluten lakimiehen luo.
Ei auta invaa lakimies,
vankila tuo kukaties.
mieleensä hän muistuttaa,
katkerat herjat nää,
mi tarjonnut on kusipäät.
Ottaa ensin suihkut runkoon,
laittaa itsensä kuntoon.
Löytänäx viinin on,
kaapista keittokomeron.
Viiniä kittaa, lomottaa,
poskia jo kuumottaa.
Voimia kyllä riittää,
siitä saa keppejä kiittää.
Rullatuolilla kapakkaan kurvaa,
baaritiskin eteen survaa,
Kaljat tänne ja heti,
muuten inva turpaan veti,
huutaa mies tää,
mi järjen häivää ei nää.
Portsari jo kirahtaa,
invaa uhkaa turpaan lirvauttaa,
jollei lopu leikki tuo,
ei tipu kaljaa invan luo.
Inva keppiänsä käyttää,
portsarin pään sillä täyttää.
Läpi meni,
napakymppi,
tähän loppui invan tähti.
Maija paikalle kutsutaan,
inva linnaan kuskataan.
Se on niin väärin,
huutaa inva,
haluten lakimiehen luo.
Ei auta invaa lakimies,
vankila tuo kukaties.
Sveuhailija
Nuori kolli kadulla talsii-
keimailee ja sveuhailee-
mallu suussa-
jalassa farkut risaiset-
sukat paskaiset.
Tatuoinnit nää-
mi sveuhailijaa koristaa-
nostaa mielen kundin tään-
jo käääntyy gimman pää.
Illalla dokaan-
vedän kunnon kännit-
ja anna aika tällit-
vittuilee tai ei-
päätään aukoilee-
tulkoon viivalle -
iso tai pieni-
nappaan heti-
vittu putoaa kuin pesusieni.
Kapakassa kovaan ääneen huutaa-
sveuhailija-
ja itseään tutkiskelee-
makeilee-
toisille näyttelee.
Svuhailija sveuhailee-
lettiänsä ihailee-
mallu palaa -
ei juo kolaa.
Sveuhailija sveuhailee-
kotonansa kuorsailee.
Tuu jo juomaan kahvi-
huutaa äiti -
tahtipuikkoa heiluttaa-
perheen vahti.
Sveuhailija luimistelee-
huoneeseensa relaa-
menee nettiin ja pelaa.
Viikon päästä sveuhaillaan-
lauantaina sauhutaan.
keimailee ja sveuhailee-
mallu suussa-
jalassa farkut risaiset-
sukat paskaiset.
Tatuoinnit nää-
mi sveuhailijaa koristaa-
nostaa mielen kundin tään-
jo käääntyy gimman pää.
Illalla dokaan-
vedän kunnon kännit-
ja anna aika tällit-
vittuilee tai ei-
päätään aukoilee-
tulkoon viivalle -
iso tai pieni-
nappaan heti-
vittu putoaa kuin pesusieni.
Kapakassa kovaan ääneen huutaa-
sveuhailija-
ja itseään tutkiskelee-
makeilee-
toisille näyttelee.
Svuhailija sveuhailee-
lettiänsä ihailee-
mallu palaa -
ei juo kolaa.
Sveuhailija sveuhailee-
kotonansa kuorsailee.
Tuu jo juomaan kahvi-
huutaa äiti -
tahtipuikkoa heiluttaa-
perheen vahti.
Sveuhailija luimistelee-
huoneeseensa relaa-
menee nettiin ja pelaa.
Viikon päästä sveuhaillaan-
lauantaina sauhutaan.
Huora
Alistuin kaikkeen tähän-
paskanpanttina olemaan-
köyhyydessä elämään-
katuhuorana luuhaamaan.
Jos-
minut haluat-
otat-
sellaisena kuin olen,
olen katunainen-
huora pahanlainen-
en muuta.
Köyhyydessä on voimasi-
huoruudessa suoruutesi.
Rakastan sinua kuin suurta kiveä-
siksi en voi mukaan ottaa-
olen varma etten sua näe enää-
siksi rakastan sua kuin vainajaa.
Hyvästi nyt jää rakkaus tää-
se lakkasi-
koska lakkasi elämä.
En haikaile perääsi-
en kadu-
rakkaus kuoli-
en voinut sua muuttaa-
siksi istun selkä vasten ikkunaa ja juon viiniä katkeraa.
paskanpanttina olemaan-
köyhyydessä elämään-
katuhuorana luuhaamaan.
Jos-
minut haluat-
otat-
sellaisena kuin olen,
olen katunainen-
huora pahanlainen-
en muuta.
Köyhyydessä on voimasi-
huoruudessa suoruutesi.
Rakastan sinua kuin suurta kiveä-
siksi en voi mukaan ottaa-
olen varma etten sua näe enää-
siksi rakastan sua kuin vainajaa.
Hyvästi nyt jää rakkaus tää-
se lakkasi-
koska lakkasi elämä.
En haikaile perääsi-
en kadu-
rakkaus kuoli-
en voinut sua muuttaa-
siksi istun selkä vasten ikkunaa ja juon viiniä katkeraa.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Etelä - Amerikkalainen taikakalu
Odota,
taika kyllä toimii.
Intiaani valmistanut on sen,
taikakalun,
luonnonmateriaaleista kyhännyt,
omistajalleen luvannut,
itsensä sisään taikana panostanut.
Kokemusta omaa vanha intiaani tää,
mi korun valmistaa,
ja,
luonnosta voiman saa.
Toivo jotain,
ja,
toiveesi toteutuu,
pidä toiveestasi kiinni,
suuresta taikakalusta.
Älä sitä hukkaa,
älä vääriin käsiin anna,
muuten taika sut pulaan saa,
siis tarkkana ole,
ettei se vääriin käsin joudu.
Malta mielesi,
ei taika heti toimi,
siitä älä korua soimi,
vaan malta mieles,
muistaa pitää kieles.
Koru käskystäs toimii,
älä käytä pahaa voimii,
ettet käsiäs vereen tahraa,
ja,
sieluas korun pakkaa.
Tee, kuin teet,
taika kyllä toimii...
taika kyllä toimii.
Intiaani valmistanut on sen,
taikakalun,
luonnonmateriaaleista kyhännyt,
omistajalleen luvannut,
itsensä sisään taikana panostanut.
Kokemusta omaa vanha intiaani tää,
mi korun valmistaa,
ja,
luonnosta voiman saa.
Toivo jotain,
ja,
toiveesi toteutuu,
pidä toiveestasi kiinni,
suuresta taikakalusta.
Älä sitä hukkaa,
älä vääriin käsiin anna,
muuten taika sut pulaan saa,
siis tarkkana ole,
ettei se vääriin käsin joudu.
Malta mielesi,
ei taika heti toimi,
siitä älä korua soimi,
vaan malta mieles,
muistaa pitää kieles.
Koru käskystäs toimii,
älä käytä pahaa voimii,
ettet käsiäs vereen tahraa,
ja,
sieluas korun pakkaa.
Tee, kuin teet,
taika kyllä toimii...
Tynnyri
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
mä elin,
kulttia ilman armoa ja unta,
vaan tarmoa oli tehdä työtä isien.
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
paljon velkaa jäin,
rakkautta sain,
lyöntejä,
kuria,
vitsaa,
ei tuullut musta surijaa.
Tynnyristä kuluu viesti lapsuuden,
teitä kiitän oi vanhempani, että sain sen,
tynnyrin missä asua lapsuuden.
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
tynnyriin jäin uneksimaan,
jumalan, jos näkisin,
rahaksi sen muuttaisin.
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
tynnyriin jäi elämä sen,
ei auttaa voi ees lastaan,
kun tynnyriin jäi mieli mielettömän lapsuuden.
Lyökää kansi kiinni,
tappea ei sentään,
että jotain nään,
tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden.
mä elin,
kulttia ilman armoa ja unta,
vaan tarmoa oli tehdä työtä isien.
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
paljon velkaa jäin,
rakkautta sain,
lyöntejä,
kuria,
vitsaa,
ei tuullut musta surijaa.
Tynnyristä kuluu viesti lapsuuden,
teitä kiitän oi vanhempani, että sain sen,
tynnyrin missä asua lapsuuden.
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
tynnyriin jäin uneksimaan,
jumalan, jos näkisin,
rahaksi sen muuttaisin.
Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
tynnyriin jäi elämä sen,
ei auttaa voi ees lastaan,
kun tynnyriin jäi mieli mielettömän lapsuuden.
Lyökää kansi kiinni,
tappea ei sentään,
että jotain nään,
tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden.
Rahan käyttö ja näyttö
Jumalat näyttävät jättäneen temppelit,
jumalat ovat siirtyneet luentosaleihin,
konsultoimaan ja kertomaan,
kun uusi aika koittaa,
rahaa saa näyttää ja sitä pitää käyttää,
niin sanoo jo kirkkoisä.
Konsultit väittää,
herkkäuskoista käyttää,
keppinä valheen ja petoksen,
mi vaurautta tuo itselleen
Tuo sopusointua tää,
eriarvoisuus yhdistää,
nyt saa näyttää ja rahojansa käyttää.
Ei se itsekästä lie,
vaan oman onnen,
itsenäinen tie.
Valhetta valehtelija rakastaa,
toiset kun vain kumartaa,
otsa maahan kopajaa,
onnen silloin valehtelija saa.
Narsisteja,
kosmisia sekasikiöitä,
saatanan kätyreitä,
vääriä profeettoja ja petkuttajia.
He puhuvat sitä ja tätä,
todisteiden puutteessa,
maalaa vaikka puuhun,
pääroolin, sankarin itsestään,
mi onnea ei vaille jää.
Siis uusi aika, vanhat kujeet,
samat löpinät, somat höpinät,
latelee noidat nuo.
Peilistään he näkevät vääristyneen identiteetin,
tulehtuneen,
peilistään he näkevät kullan kimalteen,
ja pääroolinsa varastetun,
tuon sisäisen sankarin,
mi tunne ei itseään,
viel vähemmän muista välittää.
Eripuraa kylvää,
satoa korjaa,
sitten katoaa,
Jäljelle ei muuta jää, kuin kade ja ahneus,
karrelle palanut ihminen.
jumalat ovat siirtyneet luentosaleihin,
konsultoimaan ja kertomaan,
kun uusi aika koittaa,
rahaa saa näyttää ja sitä pitää käyttää,
niin sanoo jo kirkkoisä.
Konsultit väittää,
herkkäuskoista käyttää,
keppinä valheen ja petoksen,
mi vaurautta tuo itselleen
Tuo sopusointua tää,
eriarvoisuus yhdistää,
nyt saa näyttää ja rahojansa käyttää.
Ei se itsekästä lie,
vaan oman onnen,
itsenäinen tie.
Valhetta valehtelija rakastaa,
toiset kun vain kumartaa,
otsa maahan kopajaa,
onnen silloin valehtelija saa.
Narsisteja,
kosmisia sekasikiöitä,
saatanan kätyreitä,
vääriä profeettoja ja petkuttajia.
He puhuvat sitä ja tätä,
todisteiden puutteessa,
maalaa vaikka puuhun,
pääroolin, sankarin itsestään,
mi onnea ei vaille jää.
Siis uusi aika, vanhat kujeet,
samat löpinät, somat höpinät,
latelee noidat nuo.
Peilistään he näkevät vääristyneen identiteetin,
tulehtuneen,
peilistään he näkevät kullan kimalteen,
ja pääroolinsa varastetun,
tuon sisäisen sankarin,
mi tunne ei itseään,
viel vähemmän muista välittää.
Eripuraa kylvää,
satoa korjaa,
sitten katoaa,
Jäljelle ei muuta jää, kuin kade ja ahneus,
karrelle palanut ihminen.
Lähinnä - "vitut"
Perkele,
vaikka menettäisivät mielenkiintonsa.
Saatana, vaikka menettäisivät luovuutensa,
vitut vaikka menettäisivät innovatiivisuutensa.
Hevonperse vaikka ei heille vastuuta tarjota,
eipä juuri tarjota leipääkään.
Vitut minä luovun,
johdosta,
joka on mulle mielivaltaisesti suotu.
Vitut luovun,
herruusintresseistäni, johdosta,
sen reviirin olen omin kielin nuollut,
siihen lähes kuollut.
Paskaakaan en välitä,
kunhan vaan saan pitää sen,
paskassa rypemisen.
vaikka menettäisivät mielenkiintonsa.
Saatana, vaikka menettäisivät luovuutensa,
vitut vaikka menettäisivät innovatiivisuutensa.
Hevonperse vaikka ei heille vastuuta tarjota,
eipä juuri tarjota leipääkään.
Vitut minä luovun,
johdosta,
joka on mulle mielivaltaisesti suotu.
Vitut luovun,
herruusintresseistäni, johdosta,
sen reviirin olen omin kielin nuollut,
siihen lähes kuollut.
Paskaakaan en välitä,
kunhan vaan saan pitää sen,
paskassa rypemisen.
Marjo Tammio - Kauhanen
Äärellä
Kuusten latvoissa valju yksinäinen kuu,
usva alhaalla kuin kahleissa.
Kahlaamme kuin sameissa vesissä
ja
muistot ovat varjoja pidempiä,
ovat piirretty kuin viivat veteen.
Ja,
ne ovat ankkuroitu kaukaisiin syvyyksiin.
Siellä jossain näemme
portinpielten sireenipensaat,
ja,
näemme putoavat tähdet,
jotka kimmeltävät terävinä sirpaleina portaillamme
ja tässä muistojen äärellä
syntyy elämän tarina.
Kuusten latvoissa valju yksinäinen kuu,
usva alhaalla kuin kahleissa.
Kahlaamme kuin sameissa vesissä
ja
muistot ovat varjoja pidempiä,
ovat piirretty kuin viivat veteen.
Ja,
ne ovat ankkuroitu kaukaisiin syvyyksiin.
Siellä jossain näemme
portinpielten sireenipensaat,
ja,
näemme putoavat tähdet,
jotka kimmeltävät terävinä sirpaleina portaillamme
ja tässä muistojen äärellä
syntyy elämän tarina.
Tietotyöläinen
Sosiaaliset taidot,
ihmissuhteet aidot,
siinä tulokseen tarvittavat autonomian airot.
Tee työtä vielä kello kaksi yöllä,
ole voittaja,
informaation yhdistelijä.
Muista pysyä tahdissa,
vipeltää vahdissa,
toisille näytä,
kyllä sinä kestät,
näin köyhyyden estät.
On kirjanpito tarkkaa,
ja elämä rankaa,
kello kahdeksalta töihin meet,
laatutakuun täytät,
toisille, kun näytät.
Kahteen paina yöllä,
toisille näytä työllä.
Loppukäyttäjä kiittää,
arkkuun sinut liittää,
- ahkera ja tunnollinen,
symbolien ja sosiaalisten taitojen,
kognitiivisten kykyjen,
muutti datan informaatioksi,
muille hyödyksi huviksi.
Ylikuormitukseen kuoli,
älä sinä veikko huoli,
aina on tulossa uus,
rakaisun ja toimeenpanon suunnitteluun.
Hyvää yötä,
tietotyöläinen,
kaiken halusit,
virtuaalimaailmaan hamusit.
Nyt ei sua oo,
maatuu taidot arvokkaat,
millä suhteet loit tarmokkaat,
kusetettiin linssiin sua,
älä itke pääset komponentin luo.
ihmissuhteet aidot,
siinä tulokseen tarvittavat autonomian airot.
Tee työtä vielä kello kaksi yöllä,
ole voittaja,
informaation yhdistelijä.
Muista pysyä tahdissa,
vipeltää vahdissa,
toisille näytä,
kyllä sinä kestät,
näin köyhyyden estät.
On kirjanpito tarkkaa,
ja elämä rankaa,
kello kahdeksalta töihin meet,
laatutakuun täytät,
toisille, kun näytät.
Kahteen paina yöllä,
toisille näytä työllä.
Loppukäyttäjä kiittää,
arkkuun sinut liittää,
- ahkera ja tunnollinen,
symbolien ja sosiaalisten taitojen,
kognitiivisten kykyjen,
muutti datan informaatioksi,
muille hyödyksi huviksi.
Ylikuormitukseen kuoli,
älä sinä veikko huoli,
aina on tulossa uus,
rakaisun ja toimeenpanon suunnitteluun.
Hyvää yötä,
tietotyöläinen,
kaiken halusit,
virtuaalimaailmaan hamusit.
Nyt ei sua oo,
maatuu taidot arvokkaat,
millä suhteet loit tarmokkaat,
kusetettiin linssiin sua,
älä itke pääset komponentin luo.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Ystävännäkeminen
Visualisoi ystävä eteesi,
ole hänelle myötätuntoinen,
rakastava ja hellä.
Visualisoi ystäväsi istumaan,
tarjoa espressoa kauniista kupeista.
Visualisoi vuorovaikutuksellinen ja miellyttävä keskustelu,
älä vanhoja muistele,
älä tikulla häntä silmään sorki.
Visualisoi, että olet antanut anteeksi,
kaiken, senkin,
kuinka yllätit hänet panemassa miestäsi.
Visualisoi veitsi käteesi,
katkaise hänen päänsä,
visualisoi se kymmenennenestätuhannesta kerroksesta alas.
Visualisoi nyt itsesi lepäämään,
itsekunnioituksen myönteisessä ilmapiirissä.
ole hänelle myötätuntoinen,
rakastava ja hellä.
Visualisoi ystäväsi istumaan,
tarjoa espressoa kauniista kupeista.
Visualisoi vuorovaikutuksellinen ja miellyttävä keskustelu,
älä vanhoja muistele,
älä tikulla häntä silmään sorki.
Visualisoi, että olet antanut anteeksi,
kaiken, senkin,
kuinka yllätit hänet panemassa miestäsi.
Visualisoi veitsi käteesi,
katkaise hänen päänsä,
visualisoi se kymmenennenestätuhannesta kerroksesta alas.
Visualisoi nyt itsesi lepäämään,
itsekunnioituksen myönteisessä ilmapiirissä.
Vihreä valo
Tummat, synkät pilvet valuivat punaisia kyyneleitä,
istuin alasti nurmikolla,
ainoa ajatukseni oli - halusin kuolemalla kuolla,
itseltäni hengen riistää, tappaa tapetun,
hävittää häviäjän.
Tummat pilvet satoivat verta,
kaikki ylpeyteni oli pyyhitty pois,
kaikki mikä oli valoa minussa oli kadonnut sysimustaksi kateudeksi,
olin yksinäinen sontaläjä paljaalla kalliolla,
typerine lihoineni ja luineni,
ajatuksista puhumattakaan.
Myrsky riepotti mieltäni,
uskoin vielä, että vihreävalo voittaa kateuden,
uskoa ei myrsky minulta vie,
sen saa se nähdä,
muka luonnonvoima.
Rajuilma riuhtoi lihat kasvoistani,
luu paistoi kelmeänä,
huusin,
minä uskon, saatana minä uskon,
vihreä valo voittaa kateuden,
siihen minä uskon,
vaikka miten raivoaisit.
Seisoin kaikkea uhmaten luurankona mäellä ja kirosin syntymääni,
huusin tuskissani ,
luiden tippuessa yksi kerrallaan,
tummanvihreä valo voittaa,
minä uskon,
kaikui huutoni kelmeä.
Olin maassa tomukasana ja jatkoin multaisella äänelläni,
vihreä valo - mene sinne missä kipu on,
ja ,
valo meni.
Tumma ja turpea rajuilma katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin,
vihreä valo katosi pois avaruuteen,
pieneni ja hävisi kokonaan pois.
Seisoin onnellisena kalliolla auringossa kylpien,
vain hetki sitten olin ollut tomukasa,
nyt olin taas smaragdi,
joka loisti ymmärrystä ja armeliaisuutta,
kateus oli kaikonnut,
sain levätä avoimessa tilassa - avoimella kalliolla,
kenties ihmisenä.
istuin alasti nurmikolla,
ainoa ajatukseni oli - halusin kuolemalla kuolla,
itseltäni hengen riistää, tappaa tapetun,
hävittää häviäjän.
Tummat pilvet satoivat verta,
kaikki ylpeyteni oli pyyhitty pois,
kaikki mikä oli valoa minussa oli kadonnut sysimustaksi kateudeksi,
olin yksinäinen sontaläjä paljaalla kalliolla,
typerine lihoineni ja luineni,
ajatuksista puhumattakaan.
Myrsky riepotti mieltäni,
uskoin vielä, että vihreävalo voittaa kateuden,
uskoa ei myrsky minulta vie,
sen saa se nähdä,
muka luonnonvoima.
Rajuilma riuhtoi lihat kasvoistani,
luu paistoi kelmeänä,
huusin,
minä uskon, saatana minä uskon,
vihreä valo voittaa kateuden,
siihen minä uskon,
vaikka miten raivoaisit.
Seisoin kaikkea uhmaten luurankona mäellä ja kirosin syntymääni,
huusin tuskissani ,
luiden tippuessa yksi kerrallaan,
tummanvihreä valo voittaa,
minä uskon,
kaikui huutoni kelmeä.
Olin maassa tomukasana ja jatkoin multaisella äänelläni,
vihreä valo - mene sinne missä kipu on,
ja ,
valo meni.
Tumma ja turpea rajuilma katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin,
vihreä valo katosi pois avaruuteen,
pieneni ja hävisi kokonaan pois.
Seisoin onnellisena kalliolla auringossa kylpien,
vain hetki sitten olin ollut tomukasa,
nyt olin taas smaragdi,
joka loisti ymmärrystä ja armeliaisuutta,
kateus oli kaikonnut,
sain levätä avoimessa tilassa - avoimella kalliolla,
kenties ihmisenä.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Matalapalkkaihminen
Matalapalkkaihminen tukee tarvii,
miettii herrat ja syö voisarvii,
jo toista varvii.
Miettii herrat nää ahneet,
ettei vaan katkee prolen kahleet.
Köyhä ja arvoton on työ,
jolla hän leipänsä syö, matalapalkkaihminen,
mistä palkan saanut on sen,
niin pienen,
ettei saa kuin sienen.
Herrat nokkaansa nostaa,
kirkossa kumartaa ja pokkaa,
pelastusta hamuaa,
herraa kiittää,
on saanut paljon viljaa niittää.
Usko rikas, ahne,
Jumala anteeksi antaa,
rikas toivoa kantaa,
syntymästä erilainen,
arvokas ja vakaa,
yli-ihmisen oikeuden takaa.
Matalapalkkaihminen rasite on palkkansa sen,
mistä niin huonon palkan sai ihminen tuo arvoton,
sen tietää vain herra armoton - tuo,
vailla mieltä empatiaa markkinoilla temmeltää,
köyhää riistää, nenään niistää.
Tiedä ei,
missä katsotaan,
sielut ruumiit punnitaan,
viimeiseksi saapuu hän luo ikielämän.
Kuolemalla kuoleman sovittaa,
ikiuneen vaipua saa
alasti maatua,
mullaksi muuttua.
Tyhjin käsin,
mitään ei jää,
riitelevä perikunta tää,
samaa jatkaa,
tyhjää matkaa.
Vaikka sääliksi käy,
miljardööriä ei taivaassa näy.
kuka asuu valkeudessa
miettii herrat ja syö voisarvii,
jo toista varvii.
Miettii herrat nää ahneet,
ettei vaan katkee prolen kahleet.
Köyhä ja arvoton on työ,
jolla hän leipänsä syö, matalapalkkaihminen,
mistä palkan saanut on sen,
niin pienen,
ettei saa kuin sienen.
Herrat nokkaansa nostaa,
kirkossa kumartaa ja pokkaa,
pelastusta hamuaa,
herraa kiittää,
on saanut paljon viljaa niittää.
Usko rikas, ahne,
Jumala anteeksi antaa,
rikas toivoa kantaa,
syntymästä erilainen,
arvokas ja vakaa,
yli-ihmisen oikeuden takaa.
Matalapalkkaihminen rasite on palkkansa sen,
mistä niin huonon palkan sai ihminen tuo arvoton,
sen tietää vain herra armoton - tuo,
vailla mieltä empatiaa markkinoilla temmeltää,
köyhää riistää, nenään niistää.
Tiedä ei,
missä katsotaan,
sielut ruumiit punnitaan,
viimeiseksi saapuu hän luo ikielämän.
Kuolemalla kuoleman sovittaa,
ikiuneen vaipua saa
alasti maatua,
mullaksi muuttua.
Tyhjin käsin,
mitään ei jää,
riitelevä perikunta tää,
samaa jatkaa,
tyhjää matkaa.
Vaikka sääliksi käy,
miljardööriä ei taivaassa näy.
kuka asuu valkeudessa
Syvyydessä asuu rakkaus
Jumala pelkään, että hylkäät.
Uskoni on kuin vuolaana virtaava joki.
Pelkään.
Elämäni hukkuu meren äärettömään syvyyteen,
saavutettuani syvyyden häviän sen olemukseen.
Lasken toiseen syvyyteen ja jatkan kenties elämää,
syvyyden kaikkeudessa etsien,
uutta syvyyttä elämän,
etsien luoksepääsemätöntä.
Sanassasi on voima,
se on ovi,
Kristuksessa avain,
sanaan tukeudun ja nojaan,
luotan,
näen luoksepääsemättömän,
yhdyn kaikkeuteen
Mahdottomassa on siis mahdollisuus,
rakkaudesta ristillä luopui Hän hengestään,
ja antoi avaimen kaikkein syvimpään.
Uskoni on kuin vuolaana virtaava joki.
Pelkään.
Elämäni hukkuu meren äärettömään syvyyteen,
saavutettuani syvyyden häviän sen olemukseen.
Lasken toiseen syvyyteen ja jatkan kenties elämää,
syvyyden kaikkeudessa etsien,
uutta syvyyttä elämän,
etsien luoksepääsemätöntä.
Sanassasi on voima,
se on ovi,
Kristuksessa avain,
sanaan tukeudun ja nojaan,
luotan,
näen luoksepääsemättömän,
yhdyn kaikkeuteen
Mahdottomassa on siis mahdollisuus,
rakkaudesta ristillä luopui Hän hengestään,
ja antoi avaimen kaikkein syvimpään.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Herkkä tilanne
Lähesty naista kunnioittavasti,
hyväksy hänet täysin.
Ota tilanne niin kuin se on,
malta mielesi,
pidä kielesi,
pääset kyllä pukille,
annat kyytiä silkkisukille.
Riisu rintsikat pitsireunat,
ime nänninnipukat,
pihat ruusunpunaiset.
Klitorista helli,
se on kuin tikkumelli,
imeskele, hellästi pure,
taidolla helli,
vuoteessa kelli.
Hyväile ja rakastele,
hellästi puristele,
häpyä hiero,
muista ettet ole liero.
Ensin rauhassa ala panna,
sitten juurta jaksain,
hyvvee perseeseen anna.
Nussi, nussi kuin raivo härkä,
siitintäs oikein käytä,
juurta jaksain paina,
muista tämä aina.
Mitään älä säästä,
spermat sisään päästä,
mutta mies muista,
laskea päästäs kusta,
ettei dorkaa tule susta.
Siis muista kiittää,
kun sä saanut oot siittää.
Jälkipeli tärkeä lienee,
siis järkeä käytä,
ja suukoilla tyttös täytä.
hyväksy hänet täysin.
Ota tilanne niin kuin se on,
malta mielesi,
pidä kielesi,
pääset kyllä pukille,
annat kyytiä silkkisukille.
Riisu rintsikat pitsireunat,
ime nänninnipukat,
pihat ruusunpunaiset.
Klitorista helli,
se on kuin tikkumelli,
imeskele, hellästi pure,
taidolla helli,
vuoteessa kelli.
Hyväile ja rakastele,
hellästi puristele,
häpyä hiero,
muista ettet ole liero.
Ensin rauhassa ala panna,
sitten juurta jaksain,
hyvvee perseeseen anna.
Nussi, nussi kuin raivo härkä,
siitintäs oikein käytä,
juurta jaksain paina,
muista tämä aina.
Mitään älä säästä,
spermat sisään päästä,
mutta mies muista,
laskea päästäs kusta,
ettei dorkaa tule susta.
Siis muista kiittää,
kun sä saanut oot siittää.
Jälkipeli tärkeä lienee,
siis järkeä käytä,
ja suukoilla tyttös täytä.
Minä se olen
Minä se olen,
minä, koko ajan,
aave tai haave.
Minä se olen,
jättäkää jo rauhaan,
raukat, murhaajat,
sielunrepijät.
Minä se olen,
liikun samaan suuntaan,
suokaa jo armo,
minulta loppuu tarmo.
Ei vaikka huudan,
vastakkaisiin liikkuvat, pysähtyvät,
irvailevat, ivailevat.
Kuka on tuo ruumis -kysyn,
minä se olen,
murhannut olen itseni,
tappanut toivoni.
Nyt saat omasi,
aaveena kuljen, ovet perässäni suljen,
vierellä sun.
Minä se olen,
matkalla,
kohti pirstaleista taivasta,
josta sataa vain vähän raikasta vettä.
minä, koko ajan,
aave tai haave.
Minä se olen,
jättäkää jo rauhaan,
raukat, murhaajat,
sielunrepijät.
Minä se olen,
liikun samaan suuntaan,
suokaa jo armo,
minulta loppuu tarmo.
Ei vaikka huudan,
vastakkaisiin liikkuvat, pysähtyvät,
irvailevat, ivailevat.
Kuka on tuo ruumis -kysyn,
minä se olen,
murhannut olen itseni,
tappanut toivoni.
Nyt saat omasi,
aaveena kuljen, ovet perässäni suljen,
vierellä sun.
Minä se olen,
matkalla,
kohti pirstaleista taivasta,
josta sataa vain vähän raikasta vettä.
Skitso
Hänelle teko tai toiminta,
on mutkatonta, harmitonta.
Hän elää itsestään eristyksissä,
ikuisesti,
itsensä kanssa naimisissa.
Monimielisyys on toiminnan edellytys,
muuten hukkuu minä,
katoaa avaruuden äärettömään tähtisumuun.
Teko - toiminta,
kenties murha,
on mitä on.
Hänelle teko ja toiminta
on mitä hän on,
se on hän.
on mutkatonta, harmitonta.
Hän elää itsestään eristyksissä,
ikuisesti,
itsensä kanssa naimisissa.
Monimielisyys on toiminnan edellytys,
muuten hukkuu minä,
katoaa avaruuden äärettömään tähtisumuun.
Teko - toiminta,
kenties murha,
on mitä on.
Hänelle teko ja toiminta
on mitä hän on,
se on hän.
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Vaativan erityistason hullu
Vaativan erityistason hullu,
huutelee,
vaativan erityistason terapeuttia kuuntelee.
Oire ja negatiiviset tunteet,
paradoksi,
oirekieli, hullun mieli.
Vaativan erityistason hullu,
on kuin tienviitta - oireesta ongelmaan,
suuntaa hullun kieli.
Ahdistus , syyllisyys, häpeä,
menetys ja masennus.
SSRI poskeen, niin et hyppää koskeen,
saatanan ongelmavyyhti,
joka oppineella persettään pyyhki.
Ajeeraa ja affektoi,
frustroituneena toteaa,
urhea vaativantason terapeuttimme tää,
mi ilman empatiaa nyt jää.
Vittu, meen vetää kaljat poskeen,
puhe-elimeen kaadan muutaman kylmän,
olkoon hullu, mistä lie tänne kusipää tullu.
huutelee,
vaativan erityistason terapeuttia kuuntelee.
Oire ja negatiiviset tunteet,
paradoksi,
oirekieli, hullun mieli.
Vaativan erityistason hullu,
on kuin tienviitta - oireesta ongelmaan,
suuntaa hullun kieli.
Ahdistus , syyllisyys, häpeä,
menetys ja masennus.
SSRI poskeen, niin et hyppää koskeen,
saatanan ongelmavyyhti,
joka oppineella persettään pyyhki.
Ajeeraa ja affektoi,
frustroituneena toteaa,
urhea vaativantason terapeuttimme tää,
mi ilman empatiaa nyt jää.
Vittu, meen vetää kaljat poskeen,
puhe-elimeen kaadan muutaman kylmän,
olkoon hullu, mistä lie tänne kusipää tullu.
Rakas rouva A-LK
Elämä on kuin tähti päivätaivaalla,
harvoin se loistaa valaisten,
usein harmaat pilvet peittävät sen.
Sinä olet unelmani ja kaipuuni,
oma tähteni päivätaivaalla.
Haluaisin suudella ruusuista suutasi,
haroa hiuksia tummatukan,
oman tähteni haluan,
viedä onneen elämän pituiseen,
päivätaivaan alla.
Iltaan asti,
missä kirkas ja syvä vesi solisee,
missä ei ole tummia pilviä.
Päivätaivaan alla sua rakastan
hetkeen viimeiseen.
harvoin se loistaa valaisten,
usein harmaat pilvet peittävät sen.
Sinä olet unelmani ja kaipuuni,
oma tähteni päivätaivaalla.
Haluaisin suudella ruusuista suutasi,
haroa hiuksia tummatukan,
oman tähteni haluan,
viedä onneen elämän pituiseen,
päivätaivaan alla.
Iltaan asti,
missä kirkas ja syvä vesi solisee,
missä ei ole tummia pilviä.
Päivätaivaan alla sua rakastan
hetkeen viimeiseen.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Orpopoika
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
elämänsä käsikirjoitusta hamuaa.
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
toivoo näkevänsä elämänkaaren ja sen pään,
toivoo näkevänsä elämän murroskohdat ja onnen hetket.
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
arkkityypit vastaan vilkuttaa, on vaeltajaa, soturia, ritaria, komeaa rakastajaa.
Orpopoika,
tuumii, hän vielä isäksi mielii tulla itselleen.
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
vain orpopojan hän sieltä tavoittaa.
peiliin kurkistaa,
elämänsä käsikirjoitusta hamuaa.
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
toivoo näkevänsä elämänkaaren ja sen pään,
toivoo näkevänsä elämän murroskohdat ja onnen hetket.
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
arkkityypit vastaan vilkuttaa, on vaeltajaa, soturia, ritaria, komeaa rakastajaa.
Orpopoika,
tuumii, hän vielä isäksi mielii tulla itselleen.
Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
vain orpopojan hän sieltä tavoittaa.
Muistelo
Oliko silloin ilta vai yö, paistoiko päivä vai satoiko kaatamalla, en tiedä
enkä voinut olla vähempää kiinnostunut.
Huuleni olivat rohtuneet suudelmista rappukäytävän alatasanteella,
housuni pullisteli malttamattomana, kähisin korvaasi rakkauden tunnustuksia,
lupauksia - jos vain annat, jos vain annat - saat kaiken,
multamarkankin.
Kuiskasin ja huohotin,
käsi hameesi alla - sormet lihassa.
Ja vielä tänäänkin, hyvät ihmiset, vielä tänäänkin, runkkaan hiljaa neitoa siunaten,
ja nyt hyvät ihmiset - unohtaa en saata Viagraa, jota huuleni myös ylistävät ja
siunaavat tuon loisteliaan keksinnön,
mi kovana paikat pitänyt on,
ja mielen miehenä, taistoissa tanssilattioiden ja parkettien,
baaritiskien ja hikisten restauranttien.
Oi, kuiskaten muistakaa puhua siitä, mitä silloin ensi kertaa koin,
puhua hiljaa, säästää muistot puhtaat nuoruuden.
Kunnioittakaa miehen elämää,
onhan hänkin kantanut spermansa kekoon ja laittanut,
elämänsä likoon.
Turhaanko - ei,
vielä parahtaa daami,
onhan minussa vielä miehen raami.
enkä voinut olla vähempää kiinnostunut.
Huuleni olivat rohtuneet suudelmista rappukäytävän alatasanteella,
housuni pullisteli malttamattomana, kähisin korvaasi rakkauden tunnustuksia,
lupauksia - jos vain annat, jos vain annat - saat kaiken,
multamarkankin.
Kuiskasin ja huohotin,
käsi hameesi alla - sormet lihassa.
Ja vielä tänäänkin, hyvät ihmiset, vielä tänäänkin, runkkaan hiljaa neitoa siunaten,
ja nyt hyvät ihmiset - unohtaa en saata Viagraa, jota huuleni myös ylistävät ja
siunaavat tuon loisteliaan keksinnön,
mi kovana paikat pitänyt on,
ja mielen miehenä, taistoissa tanssilattioiden ja parkettien,
baaritiskien ja hikisten restauranttien.
Oi, kuiskaten muistakaa puhua siitä, mitä silloin ensi kertaa koin,
puhua hiljaa, säästää muistot puhtaat nuoruuden.
Kunnioittakaa miehen elämää,
onhan hänkin kantanut spermansa kekoon ja laittanut,
elämänsä likoon.
Turhaanko - ei,
vielä parahtaa daami,
onhan minussa vielä miehen raami.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
liikeestä käsin
liikkeestä käsin - teen kuvan,
mielikuvaharjoitusten avulla muovaan elämäni kipukohdat,
kaiken korjaan,
resonoin.
liikkeestä käsin - havaitsen kehoni ja innostun ilmaisemaan,
itseäni kuvailemaan,
havaitsen.
liikkeestä käsin prosessoin - eläydyn,
hulluuteeni paljastan.
liikkeestä käsin - ajattelen luovasti,
eläytyvän työskentelyn kautta resonoin ja ammun kuulan kalloni lävitse.
liikkeestä käsin kaadun liikkumattomuuteen,
iäksi.
mielikuvaharjoitusten avulla muovaan elämäni kipukohdat,
kaiken korjaan,
resonoin.
liikkeestä käsin - havaitsen kehoni ja innostun ilmaisemaan,
itseäni kuvailemaan,
havaitsen.
liikkeestä käsin prosessoin - eläydyn,
hulluuteeni paljastan.
liikkeestä käsin - ajattelen luovasti,
eläytyvän työskentelyn kautta resonoin ja ammun kuulan kalloni lävitse.
liikkeestä käsin kaadun liikkumattomuuteen,
iäksi.
Vanhuksenhoito
Sosiaalityö pyrkii vaikuttamaan vanhuksen elämään suotuisasti,
hoito painotetaan potilaaseen, jota hoitaja hoitaa.
Hoitotyön kuuluu painottua potilaaseen ja hoitajaan.
Alussa tutustutaan - vuorvaikutetaan, mietitään yhdessä -
tehdään tulohaastattelu.
Vanhus perehdytetään, opastetaan - kuinka pestään ja pyyhitään,
säännöt ovat tärkeät - nyt ei enää konjakkia, nyt mennään ajoissa nukkumaan.
Tehdään hoitosuunnitelma, järjestetään perhetapaaminen - kaikki on hyvin,
vanhus viihtyy...
Yksilöllinen hoitosuhde on tärkeä, ympäristön pitää olla ehdottoman -
terapeuttinen.
Potilaalla on omaa toimintaa - kykyjen mukaan tietysti,
omaa tahtoa täytyy rajoittaa, ymmärrättehän.
Tehdään väliarviointeja - kukaan ei välitä,
infotaan jotakuta - unohdetaan joku.
Käydään loppukeskustelu.
Tehdään obduktio.
hoito painotetaan potilaaseen, jota hoitaja hoitaa.
Hoitotyön kuuluu painottua potilaaseen ja hoitajaan.
Alussa tutustutaan - vuorvaikutetaan, mietitään yhdessä -
tehdään tulohaastattelu.
Vanhus perehdytetään, opastetaan - kuinka pestään ja pyyhitään,
säännöt ovat tärkeät - nyt ei enää konjakkia, nyt mennään ajoissa nukkumaan.
Tehdään hoitosuunnitelma, järjestetään perhetapaaminen - kaikki on hyvin,
vanhus viihtyy...
Yksilöllinen hoitosuhde on tärkeä, ympäristön pitää olla ehdottoman -
terapeuttinen.
Potilaalla on omaa toimintaa - kykyjen mukaan tietysti,
omaa tahtoa täytyy rajoittaa, ymmärrättehän.
Tehdään väliarviointeja - kukaan ei välitä,
infotaan jotakuta - unohdetaan joku.
Käydään loppukeskustelu.
Tehdään obduktio.
Ajalla ei ole rantaa
Onnellisena psyykkishenkisessä tajunnallisuudessa - hän,
tunsi kehollisuutensa orgaanisina prosesseina - hän,
oli maailmaan suhteessa oleva biologis-fysiologinen olento.
Hän hengitti ja tunsi elävänsä joka solullaan. Elämä,
oli hymyillyt hänelle. Hänellä oli kaikki mitä toivoa voi.
Hän nautti elämästä ja elämä janotti häntä.
Hän oli menestyjä - ja ylpeä itsestään.
Kiire pani hänet juoksemaan raput alas istuntosaliin,
kivirappusissa kolisivat hänen korkokenkänsä - kaikuen kiireisen ihmisen täyttä elämää.
Vasen jalka lipsahti - hän horjahti ja kaatui - takaraivo kopsahti kiviseen rapun reunaan.
Aivovaltimo katkesi - ja henki pakeni hänestä ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan
Ajalla ei ole rantaa.
tunsi kehollisuutensa orgaanisina prosesseina - hän,
oli maailmaan suhteessa oleva biologis-fysiologinen olento.
Hän hengitti ja tunsi elävänsä joka solullaan. Elämä,
oli hymyillyt hänelle. Hänellä oli kaikki mitä toivoa voi.
Hän nautti elämästä ja elämä janotti häntä.
Hän oli menestyjä - ja ylpeä itsestään.
Kiire pani hänet juoksemaan raput alas istuntosaliin,
kivirappusissa kolisivat hänen korkokenkänsä - kaikuen kiireisen ihmisen täyttä elämää.
Vasen jalka lipsahti - hän horjahti ja kaatui - takaraivo kopsahti kiviseen rapun reunaan.
Aivovaltimo katkesi - ja henki pakeni hänestä ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan
Ajalla ei ole rantaa.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Nousemme ja putoamme (M T-K)
Kevyet linnut,
painavat siiveniskut.
Nälkäisillä linnuilla
oli nokassaan hiekkaa.
Ne putoavat,
katkeaa oksa
ja se yksi ainoa lehti putosi ja katosi kaikkeen,
mikä maassa oli jo ennen.
Tässä karkaavassa elämässä
me putoamme ja nousemme
ja kaikki aina vain toistuu ja toistuu,
ovat päällekkäin keväät,
kesät,
syksyt
ja talvet.
Täällä makaavat kaikkien kaikki, tässä maassa
ja jäävät puhumattomaan lepoon.
Nousemme ja putoamme.
Lähellä viimeistä unta,
vaikenee hiljaisuuskin
ja maalla on harmaat varjot.
Mikä on se jumala, joka ei
muistanut hyvästellä?
painavat siiveniskut.
Nälkäisillä linnuilla
oli nokassaan hiekkaa.
Ne putoavat,
katkeaa oksa
ja se yksi ainoa lehti putosi ja katosi kaikkeen,
mikä maassa oli jo ennen.
Tässä karkaavassa elämässä
me putoamme ja nousemme
ja kaikki aina vain toistuu ja toistuu,
ovat päällekkäin keväät,
kesät,
syksyt
ja talvet.
Täällä makaavat kaikkien kaikki, tässä maassa
ja jäävät puhumattomaan lepoon.
Nousemme ja putoamme.
Lähellä viimeistä unta,
vaikenee hiljaisuuskin
ja maalla on harmaat varjot.
Mikä on se jumala, joka ei
muistanut hyvästellä?
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
das Psykoboot
Hän katselee,
hänen omilla silmillään, omalle järvelleen.
Laskeva aurinko maalaa maisemaa hänen omien silmiensä eteen -
on keltaisen ja punaisen sävyjä taivaalla ja vesi välkehtii tuhansin eri värein.
Hän katselee luonnon näytelmää omin käsin tehdyltä saunan kuistilta.
Menneisyys ei häntä itseänsä huoleta - se ei merkitse hänelle itselleen mitään,
se ei kerro mitään, sieltä hän ei itse näe itseään.
Hän itse elää itsenäisesti tätä hetkeä itseään varten - hän ei vastusta itsensä haluja - kiivaasti ja kärsimättömästi - hän on valmis ottamaan vastuun itse - omiin jylhiin kouriinsa.
Itsellä on kaikki juridisesti tip ja top. Muotoseikat ovat hänen itsellään aina kunnossa.
Hän itse on virheetön omine virheineenkin - hän itse suree, itkee, nauraa, on sosiaalinen - hänessä asuu itsenäinen terve mieli - sairaassa sielussa.
hänen omilla silmillään, omalle järvelleen.
Laskeva aurinko maalaa maisemaa hänen omien silmiensä eteen -
on keltaisen ja punaisen sävyjä taivaalla ja vesi välkehtii tuhansin eri värein.
Hän katselee luonnon näytelmää omin käsin tehdyltä saunan kuistilta.
Menneisyys ei häntä itseänsä huoleta - se ei merkitse hänelle itselleen mitään,
se ei kerro mitään, sieltä hän ei itse näe itseään.
Hän itse elää itsenäisesti tätä hetkeä itseään varten - hän ei vastusta itsensä haluja - kiivaasti ja kärsimättömästi - hän on valmis ottamaan vastuun itse - omiin jylhiin kouriinsa.
Itsellä on kaikki juridisesti tip ja top. Muotoseikat ovat hänen itsellään aina kunnossa.
Hän itse on virheetön omine virheineenkin - hän itse suree, itkee, nauraa, on sosiaalinen - hänessä asuu itsenäinen terve mieli - sairaassa sielussa.
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Olen jo kaukana ( Marjo Tammio-Kauhanen)
Onko nyt aika nauraa menneelle totuudelle.
Sille,
jota niin kevyesti kannoimme painavissa,
ohuiksi revityissä
sydämissämme.
Alleviivatusti pelkäsimme mutta
annoit minun silti polttaa itseni tulessasi.
Ja sitten piilottaa sen karkean onnen,
joka lepäsi olkapäilläsi,
kun liekehdin sinulle.
Nyt minä salamoin sinulle vain salaa,
minä kuuntelen silmilläni sinua
ja olen matala vuori sinun nousta.
Pyydän, että pysähdyt ja kuuntelet minua joskus.
Sille,
jota niin kevyesti kannoimme painavissa,
ohuiksi revityissä
sydämissämme.
Alleviivatusti pelkäsimme mutta
annoit minun silti polttaa itseni tulessasi.
Ja sitten piilottaa sen karkean onnen,
joka lepäsi olkapäilläsi,
kun liekehdin sinulle.
Nyt minä salamoin sinulle vain salaa,
minä kuuntelen silmilläni sinua
ja olen matala vuori sinun nousta.
Pyydän, että pysähdyt ja kuuntelet minua joskus.
Kuvat
Kuvat eivät olleet yhteydessä minkään kanssa.
Kuun valaisema meri hävisi horisonttiin,
tuijotin silmät ammollaan näkymään ja ajattelin;
taas tätä astraalipaskaa.
Shamaani nauroi vieressäni suu levällään,
mustat hampaat kuin salmiakit levisivät tuuleen
Ajattelin; niinpä niin ja tietysti,
joku afrikkalainen poppamies,
mahdollisesti jättiläis - pygmi.
Lupasin itselleni - tuo tulee saamaan lättyynsä intuitiomaailmassa,
heti kohdattuamme.
Astuin kuvaan, joka ei ollut yhteydessä,
minkään kanssa ja karautin astraaliauralla huitsinnevadaan.
Kuun valaisema meri hävisi horisonttiin,
tuijotin silmät ammollaan näkymään ja ajattelin;
taas tätä astraalipaskaa.
Shamaani nauroi vieressäni suu levällään,
mustat hampaat kuin salmiakit levisivät tuuleen
Ajattelin; niinpä niin ja tietysti,
joku afrikkalainen poppamies,
mahdollisesti jättiläis - pygmi.
Lupasin itselleni - tuo tulee saamaan lättyynsä intuitiomaailmassa,
heti kohdattuamme.
Astuin kuvaan, joka ei ollut yhteydessä,
minkään kanssa ja karautin astraaliauralla huitsinnevadaan.
En ollut...
En ollut lukenut tai puhunut mitään -
kolmeen tai neljään vuoteen.
Mikä siis johti siihen, että näin ne...ikään kuin,
lasin takaa.
Riuhtaisin pääni 180 astetta ympäri ja sain hetken,
vilkaista tuota tuijottelijaa ja sitten se haihtui...
Kokemus ei toistunut. Niskani oli katkennut,
ja elintoimintani olivat lakanneet.
Päätin elämäni sangen kiitollisena ja,
siirryin ajasta hetkien väliin.
kolmeen tai neljään vuoteen.
Mikä siis johti siihen, että näin ne...ikään kuin,
lasin takaa.
Riuhtaisin pääni 180 astetta ympäri ja sain hetken,
vilkaista tuota tuijottelijaa ja sitten se haihtui...
Kokemus ei toistunut. Niskani oli katkennut,
ja elintoimintani olivat lakanneet.
Päätin elämäni sangen kiitollisena ja,
siirryin ajasta hetkien väliin.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Mieli
Mieli,
yksipuolisesti vinoutunut,
tiedostettu tai tiedostamaton.
Kaikkeni panen sua vastaan,
vitusti pyristelen,
rajusti vastustelen.
Yksipuolisesti vinoutunut mieli,
et ole totta, kuin eläin vastustan,
revin ja raatelen.
Mieli, mielisit jo jättää mielettömän.
yksipuolisesti vinoutunut,
tiedostettu tai tiedostamaton.
Kaikkeni panen sua vastaan,
vitusti pyristelen,
rajusti vastustelen.
Yksipuolisesti vinoutunut mieli,
et ole totta, kuin eläin vastustan,
revin ja raatelen.
Mieli, mielisit jo jättää mielettömän.
Jossain suhteessa.
Jossain suhteessa Sinä käyttäydyt kuin nainen.
Salasit surkean ämmän,
salasit sisälläsi olevan naisen tilan.
Mitä emosi, äitisi armainen tuumaisi,
salasit hänet, tuon surkean naisen.
Jossain suhteessa sinä käyttäydyt kuin nainen,
salasit naisen surkean tilan,
petit itsesi,
hämäsit muita.
Mitä sanoisi muorisi, jota sanot rakastavasi -
salasit hänet,
tuon surkean naisen.
Salasit surkean ämmän,
salasit sisälläsi olevan naisen tilan.
Mitä emosi, äitisi armainen tuumaisi,
salasit hänet, tuon surkean naisen.
Jossain suhteessa sinä käyttäydyt kuin nainen,
salasit naisen surkean tilan,
petit itsesi,
hämäsit muita.
Mitä sanoisi muorisi, jota sanot rakastavasi -
salasit hänet,
tuon surkean naisen.
Toivio ovi
Toivon ovi,
lukon armelias lupaus,
voi kuinka kaipaankaan avainta luoksesi.
Toivon ovi,
koputan ja hakkaan sua sauvallani.
Toivon ovi,
raotu ja huuda minut sisääsi.
Toivon ovi,
anna avain,
kuule koputus,
toivon ovi,
aukene - tiedän, että Sinä olet täällä.
lukon armelias lupaus,
voi kuinka kaipaankaan avainta luoksesi.
Toivon ovi,
koputan ja hakkaan sua sauvallani.
Toivon ovi,
raotu ja huuda minut sisääsi.
Toivon ovi,
anna avain,
kuule koputus,
toivon ovi,
aukene - tiedän, että Sinä olet täällä.
Neulanpistoja
Te huomaatte minut,
mitä teidän pitää sanoa.
Te huomaatte minut,
ettekö muista, mitä teidän on sanottava.
Te huomaatte minut,
näette minut, kuulette minut,
Te huomaatte minut.
Te huomaatte minut,
sokeutenne ei haittaa,
tietämättömyytenne läsnäolosta on okei.
Te huomaatte minut; valhe.
Te, Te , Te, Te perkele, työnnän tuhat neulaa mustuaiseenne.
mitä teidän pitää sanoa.
Te huomaatte minut,
ettekö muista, mitä teidän on sanottava.
Te huomaatte minut,
näette minut, kuulette minut,
Te huomaatte minut.
Te huomaatte minut,
sokeutenne ei haittaa,
tietämättömyytenne läsnäolosta on okei.
Te huomaatte minut; valhe.
Te, Te , Te, Te perkele, työnnän tuhat neulaa mustuaiseenne.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Älymaailmassa
Käsitän kaiken näkemäni,
käsitän kaiken kuulemani,
käsitän kaiken tuntemani.
Olenko siis todella käsittämätön.
käsitän kaiken kuulemani,
käsitän kaiken tuntemani.
Olenko siis todella käsittämätön.
Oltiin nuoria
Kun olit nuori tuoksui
ihosi auringolta, heiniltä ja hieltä,
ja minä muistin sen jo etukäteen.
Olen unohtanut tuoksun nyt jo kokonaan
mutta sinun kasvosi näen
alkusyksyn hiipuvassa valossa
nyt selvemmin.
Sen haluan sinulle sanoa.
ihosi auringolta, heiniltä ja hieltä,
ja minä muistin sen jo etukäteen.
Olen unohtanut tuoksun nyt jo kokonaan
mutta sinun kasvosi näen
alkusyksyn hiipuvassa valossa
nyt selvemmin.
Sen haluan sinulle sanoa.
Näyt
On tapahtunut - tavatessani vieraan,
kuin unessa olisin nähnyt,
hänen menneen elämän.
Haihtuvat näyt kuin mielikuvituksen tuotetta,
salaperäistä kujeilua...että ne pitivät yhtä todellisuuden kanssa.
Oli ilta.
kuin unessa olisin nähnyt,
hänen menneen elämän.
Haihtuvat näyt kuin mielikuvituksen tuotetta,
salaperäistä kujeilua...että ne pitivät yhtä todellisuuden kanssa.
Oli ilta.
Moderni identiteetti
Saatana,
täytyy löytää,
on pakko - moderni identiteetti.
Siihen kuuluu vapaus ja vapaudesta kuuluu,
ambivalentti viesti - voi itku.
Saatana, se antaa tuo kuulua; yksinäisyyden viestin.
Minun täytyy löytää ystävä jota pitää kädestä.
Pidän itseäni kädestä ja tervehdin, toisen fyysinen läsnäolo on samantekevää,
jopa aivan turhaa.
Virtaan narsismin virrassa ja hukun - kakki häviää ympäriltäni - todellisuus,
katoaa logistiikan virtaan.
Rusennun olemattomiin esksitenssin alla, häivyn itseeni - katoan,
katosin jo kauan sitten - ahneuteen - kateuteen.
Moderni identiteetti, väärä kartta joka johtaa vitun kuuseen.
Minne katosi karttani, missä ovat ne tiet,
joita pitkin halusin kulkea - aika söi, globaali tappoi.
Moderni identiteetti - kasvottomuus, saatanan luomus, joka tappaa sielun sekä ruumiin.
Moderni identiteetti - absurdi näytelmä, jolla ei ole loppua eikä alkua.
täytyy löytää,
on pakko - moderni identiteetti.
Siihen kuuluu vapaus ja vapaudesta kuuluu,
ambivalentti viesti - voi itku.
Saatana, se antaa tuo kuulua; yksinäisyyden viestin.
Minun täytyy löytää ystävä jota pitää kädestä.
Pidän itseäni kädestä ja tervehdin, toisen fyysinen läsnäolo on samantekevää,
jopa aivan turhaa.
Virtaan narsismin virrassa ja hukun - kakki häviää ympäriltäni - todellisuus,
katoaa logistiikan virtaan.
Rusennun olemattomiin esksitenssin alla, häivyn itseeni - katoan,
katosin jo kauan sitten - ahneuteen - kateuteen.
Moderni identiteetti, väärä kartta joka johtaa vitun kuuseen.
Minne katosi karttani, missä ovat ne tiet,
joita pitkin halusin kulkea - aika söi, globaali tappoi.
Moderni identiteetti - kasvottomuus, saatanan luomus, joka tappaa sielun sekä ruumiin.
Moderni identiteetti - absurdi näytelmä, jolla ei ole loppua eikä alkua.
Metsässä
Neulasmatto on pehmeän piikkinen patja.
siihen painan kasvoni
ja näen kuinka maa allani elää.
Uppoan tähän maahan ja tuoksuun, sulan
ja otan mukaani, sinut. Sulan sinuun.
Meillä ei ole käpyjä allamme.
siihen painan kasvoni
ja näen kuinka maa allani elää.
Uppoan tähän maahan ja tuoksuun, sulan
ja otan mukaani, sinut. Sulan sinuun.
Meillä ei ole käpyjä allamme.
Miksi tulit huoneeseeni
Kahvikuppi pysähtyi ja
kasvoilleni nousi puna.
Pääni yllä lentelivät kirkuvat purppuralinnut.
Nyt en voi vetää peittoa korvilleni.
Sinä astuit huoneeseen.
kasvoilleni nousi puna.
Pääni yllä lentelivät kirkuvat purppuralinnut.
Nyt en voi vetää peittoa korvilleni.
Sinä astuit huoneeseen.
perjantai 13. kesäkuuta 2008
rakas
Rakas,
silmäsi ovat niin ihanan sameat ja kauniit,
kulmakarvasi tummat ja tuuheat,
vatsasi on niin houkutteleva,
lantiosi kiihottava,
rintasi kiinteät ja pystyt,
nännisi imeskeltävät,
pillusi hipoo täydellisyyttä,
takamuksesi pyöreys saa veren seisahtumaan.
Olen niin kaunis.
silmäsi ovat niin ihanan sameat ja kauniit,
kulmakarvasi tummat ja tuuheat,
vatsasi on niin houkutteleva,
lantiosi kiihottava,
rintasi kiinteät ja pystyt,
nännisi imeskeltävät,
pillusi hipoo täydellisyyttä,
takamuksesi pyöreys saa veren seisahtumaan.
Olen niin kaunis.
Heräsin vitun raivoissani
Vittu,
paska,
haistakaa vittu koko paskakonkkaronkka,
paskantakaa aivonne pelolle,
syökää sontaa,
sontikaa päällenne; sitten vasta juotte aamukahvinne, tai
ammutte aivonne vastapäiseen seinään ja hankitte sieltä,
näkökulmaa maailman asioihin.
Paskanmarjannyppijät.
paska,
haistakaa vittu koko paskakonkkaronkka,
paskantakaa aivonne pelolle,
syökää sontaa,
sontikaa päällenne; sitten vasta juotte aamukahvinne, tai
ammutte aivonne vastapäiseen seinään ja hankitte sieltä,
näkökulmaa maailman asioihin.
Paskanmarjannyppijät.
Karuselli
Missään ei liikkunut mitään,
mitään ei ollut ketään,
ketään ei ollut kukaan,
kukaan ei ollut missään.
Punainen karuselli oli kaatunut.
mitään ei ollut ketään,
ketään ei ollut kukaan,
kukaan ei ollut missään.
Punainen karuselli oli kaatunut.
Ei Jumalaa - ei ystäviä
Ei Jumalaa, ei ystäviä
Harmaa alakuloinen päivä repii, ja hajottaa sieluni.
Uutisia, jotka eivät ole muuta kuin tyhjänpäiväistä surusanomaa,
uutisia, jotka masentavat, sillä ettei ne ole uutisia,
puolivillaisia nollatutkimuksia.
Hankkisivat elämän.
Sinertävä mieleni alkaa saada harmaita sävyjä ja pääni tyhjenee; pakoajatuksia maailmasta tai maailman ääriin.
Ei Jumalaa, ei ystäviä, ainoastaan harmaa yksinäisyys ja tyhjänpäivää tiedossa.
Elämä ei antanut mitä odotin, ensin se lupasi, siten häipyi lupaukset,
hiljaa, pikkuhiljaa valkeni totuus. Ei se ollut kuolema, sen tiesin.
Ei Jumalaa, ei ystäviä.
Alakuloinen harmaa mieli ja mitättömiä uutisia.
Tukahdutettua raivoa voimattomuudesta.
Ei Jumalaa, ei ystäviä.
Lähden pois, matkalle, jätän kaiken, valheelliset ystävät, Jumalan, jota ei sitäkään ollut - lupasi vaan sitten häipyi ja jätti omilleen; sairas mieli.
Ei Jumalaa, ei ystäviä, musta paha olo ja turhia uutisia.
Ei Jumalaa, ei ystäviä, pakoajatuksia - on päästävä pois - on pakko lopettaa tai aloittaa alusta.
Inho kasvaa violetin mustaksi viitaksi ylleni, inho ja epäusko, kateus ja ahneus viiltää haavat auki.
Hankin elämän, lähden, tai kuolen.
Raastan sieluni rikki ja unohdan kaiken, jätän menneen ja avaan uuden oven; sen takana on kenties taas Jumala, joka antaa voimaa unohtaa menneen, jota en tule kaipaamaan
Harmaa alakuloinen päivä repii, ja hajottaa sieluni.
Uutisia, jotka eivät ole muuta kuin tyhjänpäiväistä surusanomaa,
uutisia, jotka masentavat, sillä ettei ne ole uutisia,
puolivillaisia nollatutkimuksia.
Hankkisivat elämän.
Sinertävä mieleni alkaa saada harmaita sävyjä ja pääni tyhjenee; pakoajatuksia maailmasta tai maailman ääriin.
Ei Jumalaa, ei ystäviä, ainoastaan harmaa yksinäisyys ja tyhjänpäivää tiedossa.
Elämä ei antanut mitä odotin, ensin se lupasi, siten häipyi lupaukset,
hiljaa, pikkuhiljaa valkeni totuus. Ei se ollut kuolema, sen tiesin.
Ei Jumalaa, ei ystäviä.
Alakuloinen harmaa mieli ja mitättömiä uutisia.
Tukahdutettua raivoa voimattomuudesta.
Ei Jumalaa, ei ystäviä.
Lähden pois, matkalle, jätän kaiken, valheelliset ystävät, Jumalan, jota ei sitäkään ollut - lupasi vaan sitten häipyi ja jätti omilleen; sairas mieli.
Ei Jumalaa, ei ystäviä, musta paha olo ja turhia uutisia.
Ei Jumalaa, ei ystäviä, pakoajatuksia - on päästävä pois - on pakko lopettaa tai aloittaa alusta.
Inho kasvaa violetin mustaksi viitaksi ylleni, inho ja epäusko, kateus ja ahneus viiltää haavat auki.
Hankin elämän, lähden, tai kuolen.
Raastan sieluni rikki ja unohdan kaiken, jätän menneen ja avaan uuden oven; sen takana on kenties taas Jumala, joka antaa voimaa unohtaa menneen, jota en tule kaipaamaan
torstai 12. kesäkuuta 2008
Dementiaa
Lapseni syntymän muistin
mutta toisessa talossa.
Liidän nyt kuin vieraassa avaruudessa, hitaasti ja
palaan menneen aikakirjoihin,
yksin.
Muut tekevät sen,
mitä osasin tehdä ennen.
Loppua ei ole näkyvissä
ja ajaudun vain syvempiin onkaloihin,
samein silmin.
Ja painavien luomieni alla
silmäni katsovat paikkoihin, joita te ette tunnista.
Minä katson ihmishahmojen läpi,
minä en tunnista heitä.
Mutta kaikki tämä on elämässäni täällä
ja ymmärrättekö,
että minä olen onnellinen siellä kohdassa,
mihin ette pääse,
mikä on teiltä suljettu.
En osaa sitä teille kertoa enää.
mutta toisessa talossa.
Liidän nyt kuin vieraassa avaruudessa, hitaasti ja
palaan menneen aikakirjoihin,
yksin.
Muut tekevät sen,
mitä osasin tehdä ennen.
Loppua ei ole näkyvissä
ja ajaudun vain syvempiin onkaloihin,
samein silmin.
Ja painavien luomieni alla
silmäni katsovat paikkoihin, joita te ette tunnista.
Minä katson ihmishahmojen läpi,
minä en tunnista heitä.
Mutta kaikki tämä on elämässäni täällä
ja ymmärrättekö,
että minä olen onnellinen siellä kohdassa,
mihin ette pääse,
mikä on teiltä suljettu.
En osaa sitä teille kertoa enää.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Niin Boheemia elämää...
Niin Boheemia elämää.
No, nyt eletään sitten,
sisäsiistiä boheemielämää,
höyhenenkevyesti, susiparina, ilman sormusta.
Ei millään suurilla siveltimillä
mutta pienillä ja kiivain vedoin.
Vetoja höystetään vauhdilla, vahvalla rytmityksellä.
Viedään vauvankakkavaippoja roskiin,
ei syödä lihaa,
inhotaan kaupallista jouluhuipentumaa,
halpatuonnin kimaltavaa kultaa.
Perustetaan kaikki ajatusten selkeään sujuvuuteen,
tai suurten ajatusten sekamelskaan.
Sanotaan, ettei rakkaudesta rakennu uskonto,
eikä Jumalaa ole,
niin lujaa,
etteivät puut ulkona hievahda ja lintu on
liimautunut kuvaksi taivaalle.
Kuuluttaisiinko ääriryhmiin joita uskonopit vastustavat
ja mentäisi pienen anarkian ja vauvan kanssa
siitä sekamelskaamaan.
Tämä on boheemielämää kaksiossa
ja kummallisia juonikehityksiä tässä paikassa.
Ollaan boheemi aviopari vauvalla, pikku kaksiossa.
No, nyt eletään sitten,
sisäsiistiä boheemielämää,
höyhenenkevyesti, susiparina, ilman sormusta.
Ei millään suurilla siveltimillä
mutta pienillä ja kiivain vedoin.
Vetoja höystetään vauhdilla, vahvalla rytmityksellä.
Viedään vauvankakkavaippoja roskiin,
ei syödä lihaa,
inhotaan kaupallista jouluhuipentumaa,
halpatuonnin kimaltavaa kultaa.
Perustetaan kaikki ajatusten selkeään sujuvuuteen,
tai suurten ajatusten sekamelskaan.
Sanotaan, ettei rakkaudesta rakennu uskonto,
eikä Jumalaa ole,
niin lujaa,
etteivät puut ulkona hievahda ja lintu on
liimautunut kuvaksi taivaalle.
Kuuluttaisiinko ääriryhmiin joita uskonopit vastustavat
ja mentäisi pienen anarkian ja vauvan kanssa
siitä sekamelskaamaan.
Tämä on boheemielämää kaksiossa
ja kummallisia juonikehityksiä tässä paikassa.
Ollaan boheemi aviopari vauvalla, pikku kaksiossa.
perjantai 30. toukokuuta 2008
Marjo Tammio - Kauhasen runoja.
Rakkaan sisareni Marjo Tammio - Kauhasen kirjasta Nousuja ja Putoamisia
Invalidi
Eihän elämä voi olla pelkkää unelmanhakuista elokuvaa.
Pikemminkin satiiria yksinäisissä huoneissa,
missä asuu hän,
invalidinainen,
ja paljastaa kuihtuneet säärensä ja vääntyneen lantionsa.
Ei hän mallinuraa koskaan havitellut
mutta miltä tuntuu jäädä syrjään kera elämän kasvukipujen,
ilman lämmintä aaltoa lantion onkaloissa?
Kuka haluaa pitää huolta vääntyneen vartalon halusta,
kuka levittää surkastuneet sääret
ja nostaa naisen silkkityynyille
ja suutelee vatsaa,
unohtaen pyörätuolin,
niin, että se muuttuukin romuraudaksi?
Invalidi
Eihän elämä voi olla pelkkää unelmanhakuista elokuvaa.
Pikemminkin satiiria yksinäisissä huoneissa,
missä asuu hän,
invalidinainen,
ja paljastaa kuihtuneet säärensä ja vääntyneen lantionsa.
Ei hän mallinuraa koskaan havitellut
mutta miltä tuntuu jäädä syrjään kera elämän kasvukipujen,
ilman lämmintä aaltoa lantion onkaloissa?
Kuka haluaa pitää huolta vääntyneen vartalon halusta,
kuka levittää surkastuneet sääret
ja nostaa naisen silkkityynyille
ja suutelee vatsaa,
unohtaen pyörätuolin,
niin, että se muuttuukin romuraudaksi?
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Rannalla
Juoksemme vain oman maailmamme
hiekkarantaa.
Purjehdimme kiireettömästi läpi yön,
tässä ajassa
ja annamme myrskyjen mennä.
Kun jää tekee vankilan vedelle,
valmistaudumme talveen
raskain purjein.
hiekkarantaa.
Purjehdimme kiireettömästi läpi yön,
tässä ajassa
ja annamme myrskyjen mennä.
Kun jää tekee vankilan vedelle,
valmistaudumme talveen
raskain purjein.
tiistai 6. toukokuuta 2008
maanantai 5. toukokuuta 2008
Rappion tulemisen odotus
Rappion tulemisen odotus
Lahoavat hirsiseinät itkevät
ja vesi valuu raoista.
Kuin kyyneleet`
Nurkissa kukkivat turkoosit homeruusut, poimittaviksi.
katoissa kirkuvat reiät, kuin tyhjät suut.
Ja portaiden risanruskeat aukot kurkkivat.
Täällä levittää viittaansa rappio.
Näen tämän talon kuolevan ja se on minunkin kuolemani.
Täällä lehahtaa lentoon levoton ajatus
loputtomasta yksinäisyydestä.
Lahoavat hirsiseinät itkevät
ja vesi valuu raoista.
Kuin kyyneleet`
Nurkissa kukkivat turkoosit homeruusut, poimittaviksi.
katoissa kirkuvat reiät, kuin tyhjät suut.
Ja portaiden risanruskeat aukot kurkkivat.
Täällä levittää viittaansa rappio.
Näen tämän talon kuolevan ja se on minunkin kuolemani.
Täällä lehahtaa lentoon levoton ajatus
loputtomasta yksinäisyydestä.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Eräs päivä
Jonakin päivänä onon kaikki palaava mieleen.
Se tietty hautajaispäivä,
jolloin enkelit lensivät tästä kappelista,
kuin surun teatterista, vapaina.
Niiden persoonattomien,
kirjavien kukkalaitteiden imelyys,
ne ovat heitetty taivaalle kukkimaan
jäisiksi kimpuiksi.
Siellä ei ole sinulle tilaa mennä.
Hukuttavat kyyneleet on kuivattava,
vaikka kylmyys nousee sisään
ja suru tekee tunnottomaksi.
Taakse jäivät kaikki rakkauden illat kanssasi,
jolloin valui sade
ja me,
repien irti katot ja ihon.
Nyt on kaikki niin laulavaa,
korvia repivää kuiskausta,
mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää kun lähdit,
kaiken teit vaikeammaksi hyväksyä.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Vuorovaikutusta
Mitä se on -
onko se sitä,
kun Sinä sanot minulle -
kyllä se olet Sinä, joka rakastat enemmän.
Enhän minä niin paljon kuin Sinä.
Vain vähän minä sinusta välitän.
onko se sitä,
kun Sinä sanot minulle -
kyllä se olet Sinä, joka rakastat enemmän.
Enhän minä niin paljon kuin Sinä.
Vain vähän minä sinusta välitän.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Säälittävän rasittava ihminen
Miksi pudotit ne surusi toisten huoneisiin.
Pyyhittinhän sinulta kyyneleesi pois säälien
ja koko surusi siivottiin jäljettömiin.
Sinä se vain näit pahimman kaikesta,
vaikka oma sylisi oli kylmä kuin pimeys.
Kuin tyhjistä kuiluista, sinusta henkii sielun vilu.
Nyt me pyyhimme säälittävät kyyneleemme
ja lopetamme kyselyt siitä,
että elätkö, hengitätkö, oletko kadottanut kaiken.
Sinä kysyt, että onko tämä
kaikki oikein täällä maailmassa,
kun sinut jätetään makaamaan
kylmälle, hyljätylle vuoteelle.
Kivikin on lämmin, istu siihen
ja ole ajattelematta pahinta kaikesta,
vaikka se totta olisikin.
Sitten toivomme sinun lähtevän niin kokonaan pois,
että jälkesikin häviävät.
Me emme halua muistaa, että
olet edes kulkenut täällä.
Me kyllä jäämme näihin huomeisiin tyhjentyneenä sinusta.
Pyyhittinhän sinulta kyyneleesi pois säälien
ja koko surusi siivottiin jäljettömiin.
Sinä se vain näit pahimman kaikesta,
vaikka oma sylisi oli kylmä kuin pimeys.
Kuin tyhjistä kuiluista, sinusta henkii sielun vilu.
Nyt me pyyhimme säälittävät kyyneleemme
ja lopetamme kyselyt siitä,
että elätkö, hengitätkö, oletko kadottanut kaiken.
Sinä kysyt, että onko tämä
kaikki oikein täällä maailmassa,
kun sinut jätetään makaamaan
kylmälle, hyljätylle vuoteelle.
Kivikin on lämmin, istu siihen
ja ole ajattelematta pahinta kaikesta,
vaikka se totta olisikin.
Sitten toivomme sinun lähtevän niin kokonaan pois,
että jälkesikin häviävät.
Me emme halua muistaa, että
olet edes kulkenut täällä.
Me kyllä jäämme näihin huomeisiin tyhjentyneenä sinusta.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Peluri
Elämäntehtävänä
korttitemppuja,
taikatemppuilun illuusiota,
tylynaamaisen korttipakkaväen julmuutta.
Keskustelua savuisessa kahvilassa, kuppilassa
ja pelaamista.
Lähikontakti peliautomaatin kanssa,
raha-automaatin suutelua.
Viimeisen kolikon polttava kylmyys
kuumassa kourassa.
Se ei nosta lämpöä rintaan,
Pelisormen sojotus kohti
kolikkoaukkoa.
Aamuisin voi voittaa,
yöllä peli ei suo rauhaa.
korttitemppuja,
taikatemppuilun illuusiota,
tylynaamaisen korttipakkaväen julmuutta.
Keskustelua savuisessa kahvilassa, kuppilassa
ja pelaamista.
Lähikontakti peliautomaatin kanssa,
raha-automaatin suutelua.
Viimeisen kolikon polttava kylmyys
kuumassa kourassa.
Se ei nosta lämpöä rintaan,
Pelisormen sojotus kohti
kolikkoaukkoa.
Aamuisin voi voittaa,
yöllä peli ei suo rauhaa.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Marjo Tammio- Kauhanen. Nousuja ja Putoamisia
Helsingissä v. 1957.
Kaula kuin kuppasarvien jäljiltä.
Suurkirkon portaat patjana koko illan ja yön.
Virtsatiet vinkuvat tulehtuneena mutta
mikä autuus sydämmessä.
Ihanat demonit ravaavat mylläten sielun.
Alapää ruvella
ja nailonsukasta juoksee puro
kohti sorjaa nilkaa.
Sinä olit niin ihana.
Kaula kuin kuppasarvien jäljiltä.
Suurkirkon portaat patjana koko illan ja yön.
Virtsatiet vinkuvat tulehtuneena mutta
mikä autuus sydämmessä.
Ihanat demonit ravaavat mylläten sielun.
Alapää ruvella
ja nailonsukasta juoksee puro
kohti sorjaa nilkaa.
Sinä olit niin ihana.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Ostarivinokkaat
Sekalaista seurakuntaa on aina matkalla
ties missä ja milloin.
He eivät vaali kansallista ylpeytttä,
sunnuntai ryyyppy ei ole heille synti.
Heille ei suoda lohtua vastoinkäymisissä,
eikä leipäjonojen laiha anti lohduta.
Naissuhteiden muhevaa iloa ei heille tarjota.
Tämä retkikunta on ajautunut apealle
autiolle saarelle.
Tämän seurueen johdon on ottanut hän,
jolla on muutama lantti,
kassillinen tyhjiä pulloja
ja vakaat jalat.
Mikä onkaan heidän huolenaiheistaan pienin
ja mikä suurin?
He vain katselevat,
ostarivinokkaat, vaikkei mitään tapahtuisi,
eivät näe jos jotain tapahtuu.
Joskus he näkevät kolme aurinkoa ja olemattoman taivaan
ja silloin avaa joku märkäisen siteen jalastaan,
puhjeten sisäisiin totuuksiin - tää on kipee ja särkee -
ohikulkijat vain kulkevat ohi todeten,-
mitä rutjakkeita.
ties missä ja milloin.
He eivät vaali kansallista ylpeytttä,
sunnuntai ryyyppy ei ole heille synti.
Heille ei suoda lohtua vastoinkäymisissä,
eikä leipäjonojen laiha anti lohduta.
Naissuhteiden muhevaa iloa ei heille tarjota.
Tämä retkikunta on ajautunut apealle
autiolle saarelle.
Tämän seurueen johdon on ottanut hän,
jolla on muutama lantti,
kassillinen tyhjiä pulloja
ja vakaat jalat.
Mikä onkaan heidän huolenaiheistaan pienin
ja mikä suurin?
He vain katselevat,
ostarivinokkaat, vaikkei mitään tapahtuisi,
eivät näe jos jotain tapahtuu.
Joskus he näkevät kolme aurinkoa ja olemattoman taivaan
ja silloin avaa joku märkäisen siteen jalastaan,
puhjeten sisäisiin totuuksiin - tää on kipee ja särkee -
ohikulkijat vain kulkevat ohi todeten,-
mitä rutjakkeita.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Marjo Tammio - Kauhanen
Orvokkeja poskilla.
Siksi,
että ei tarvitse odottaa sinua aamulla ja juoda
kylmää kahvia Hesarin mustaamin käsin.
Siksi,
että on seistävä kädet kylmänä Stokkan kellon alla,
tungoksessa turhaan, sinä et tule.
Siksi,
että kolmen litran pahvinen viinikanisteri
tyhjenee tunnissa
ja kasvoillani kukkivat nyrkin istuttamat orvokit.
Siksi,
että ikkunat pullistuvat raivostasi krapula-aamuina
ja oksentamisen hapan rääkäisy täyttää kylpyhuoneen.
Siksi, että vesi jää pesukoneeseen
ja pyykit homehtuvat ja koneen
luukun kansi himmenee liasta.
Siksi,
että tapetin kuviot irtoavat ja hyppivät silmilleni
ja sänky nousee pystyyn
ja luulen, että se on totta.
Siksi,
että läheisyys luikkii nurkkiin
ja sopimukset ovat hajoavaa
tomua.
Siksi on lähdettävä.
Siksi,
että ei tarvitse odottaa sinua aamulla ja juoda
kylmää kahvia Hesarin mustaamin käsin.
Siksi,
että on seistävä kädet kylmänä Stokkan kellon alla,
tungoksessa turhaan, sinä et tule.
Siksi,
että kolmen litran pahvinen viinikanisteri
tyhjenee tunnissa
ja kasvoillani kukkivat nyrkin istuttamat orvokit.
Siksi,
että ikkunat pullistuvat raivostasi krapula-aamuina
ja oksentamisen hapan rääkäisy täyttää kylpyhuoneen.
Siksi, että vesi jää pesukoneeseen
ja pyykit homehtuvat ja koneen
luukun kansi himmenee liasta.
Siksi,
että tapetin kuviot irtoavat ja hyppivät silmilleni
ja sänky nousee pystyyn
ja luulen, että se on totta.
Siksi,
että läheisyys luikkii nurkkiin
ja sopimukset ovat hajoavaa
tomua.
Siksi on lähdettävä.
perjantai 18. huhtikuuta 2008
www.suwantokuha.com
SUWANTOKUHA kuuluu logoterapioihin.
Lue seuraava wikipedian tietoisku terapioista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia
Lue seuraava wikipedian tietoisku terapioista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia
Naurua itselle
Naurua itselle.
Nauran ja vääntelehdin itseäni ja käsiäni,
Totuutta en tiedä,
en tiedä tästä maailmasta mitään.
Sielu itkee turhia puroja
kuivumaan,
eikä sielu tiedä mitään.
Kohtasin matkalla kiven,
heitin sen äänettömään metsään,
niin yksinäinen paikka hengittää tämä maailma.
M -T-K
Nauran ja vääntelehdin itseäni ja käsiäni,
Totuutta en tiedä,
en tiedä tästä maailmasta mitään.
Sielu itkee turhia puroja
kuivumaan,
eikä sielu tiedä mitään.
Kohtasin matkalla kiven,
heitin sen äänettömään metsään,
niin yksinäinen paikka hengittää tämä maailma.
M -T-K
torstai 17. huhtikuuta 2008
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Osasto K 2
Me sanoimme, itseämme rauhoitten,
ettet koskaan kuolisi
ja valehtelimme.
Samaan aikaan hoitajat, kuin akvaarioenkelit,
istuivat punaiset suut naurussa lasisessa kansliassaan,
ovet lukittuina.
Sykkivät monitorit nakuttivat sekunteja
haihtuvaan elämääsi.
Sydämet täynnä pieniä kiviä, kuin häveten
mutta kuitenkin täysin oman elämämme toiveita miettien,
me seisoimme kalpean vuoteesi äärellä,
kysyen ajatuksissamme,
mksi ja minkä takia ja mitä varten
juuri sinä.
Mitään emme osanneet sanoa, sanat valuivat
tahmeina puroina kurkusta alas, olemattomiin.
Emme voi lukea sinulle huomistasi ja seisomme vaiti,
vaiti.
Meidän sydämmissämme hakkaa maailman tuska
terävin elämän lyönnein.
Kun sinä jäät siihen kuin tietäen,
että joku jo odottaa,
me vain poistumme helmat liehuen nurkan taa
ja pian seuraa unohdus.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Elämisen oikeus – ilman leimaa otsassa. Kysymys edullisesta paikasta, jossa voisi keskustella huolistaan on tullut esille oikeastaan koko elämäni ajan. Toisena teemana on esiin noussut leimaantumisen pelko.Tätä ovat pohtineet potilaat, asiakkaat, työntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset, terapeutit, lääkärit – kaikki.Kysymys on tullut esille terveydenhuollon piirissä työskennellessäni, ja jo sitä aiemmin ollessani edustajana, myynti - ja tuotepäällikkönä, aina 90-luvun pankkikriisiin ja siitä seuranneeseen lamaan saakka.Lama oli minun elämäni kipu- ja käännekohta. Valittavana hirttosilmukka tai jotain muuta – valitsin tuon muuta, silloin oli suuret siivet suojanani, vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Opiskelin itseni Psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi. Opiskeluaikoina aloin omin kustannuksin tutustumaan ja opiskelemaan terapiamuotoja. Kävin omassa terapiaprosessissani läpi omia elämäni kipukohtia. Elämän kokemus, työ- ja opiskeluhistoria ovat olleet se koulu, joka antaa avoimen uskon auttaa myös toisia näkemään heidän kipukohtansa, josta paranemisprosessi voi alkaa.Tärkeimpänä ovat olleet omat kriisit ja elämän surut ja menetykset, ne ovat kasvattaneet nöyryyttä ja avoimuutta – armoa ja anteeksiantoa. Viisautta elämän edessä. Lue blogejani, joista toisessa käsittelen auttamis- ja ajankohtaisia asioita ihmisen ja elämän, hoidon ja hoitamattomuuden eri tiimoilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Jude Suwantokuha on rakastunut
Yön jälkeen, loistava salainen hymy
