Kävelyä Baggbölestä - Åggelbyhyn: huhtikuuta 2009

lauantai 11. huhtikuuta 2009

ohi lyönti

löit veitsesi betoniseinään
- en ollut enää paikalla
ei meillä ollut enää yhteistä
- emme voineet kohdata
veitsen terä repi kätesi
- vuodit kuiviin
minä en sitä nähnyt enää

olen

olen ihmisen poika
- pelästyin huutoani ja juoksin pois

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Kallisarvoinen ihmiselämä

Harvinainen kuin tähti päivätaivaalla
on tämä ihmiselämä

( Gampopan vapautuksen jalokiviornamentti )

Hän sanoi olevansa Pontius Pilatus,
hän oli tuona keväisenä aamuna kävelyllä puutarhassani.

Minä kyllä tiesin kuka hän oli, hänellä oli musta Mercedes,
jonka moottori paloi ilmi liekeissä - liki taloa.

Pyysin häntä sammuttamaan palon - olihan nurkalla vesitynnyri.

Hän nauroi ja haukkasi palasen valkeakuulaasta.

Idiootti.

Menin ja otin sinkkiämpärillisen vettä ja tukahdutin palon.

Hän aukoi suutaan yhä leveämmälle ja söi kaikessa rauhassa omenaa,
katsellen ponnistelujani.

Ajattelin kysyä erästä asiaa mutta jätin sen sikseen.

Vehreys rauhoitti mieleni - menin sisälle - katsoi taakseni,
auto savusi - hän soitti viulua ruskea lierihattu kallellaan.

Read The Kirja

...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...

Kello neljältä aamulla on kaikki...

http://www.suwantokuha.com

Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.

Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.

Marjo Tammio - Kauhanen