lauantai 11. huhtikuuta 2009

ohi lyönti

löit veitsesi betoniseinään
- en ollut enää paikalla
ei meillä ollut enää yhteistä
- emme voineet kohdata
veitsen terä repi kätesi
- vuodit kuiviin
minä en sitä nähnyt enää

olen

olen ihmisen poika
- pelästyin huutoani ja juoksin pois

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Kallisarvoinen ihmiselämä

Harvinainen kuin tähti päivätaivaalla
on tämä ihmiselämä

( Gampopan vapautuksen jalokiviornamentti )

Pontius Pilatus


Hän sanoi olevansa Pontius Pilatus,
hän oli tuona keväisenä aamuna kävelyllä puutarhassani.

Minä kyllä tiesin kuka hän oli, hänellä oli musta Mercedes,
jonka moottori paloi ilmi liekeissä - liki taloa.

Pyysin häntä sammuttamaan palon - olihan nurkalla vesitynnyri.

Hän nauroi ja haukkasi palasen valkeakuulaasta.

Idiootti.

Menin ja otin sinkkiämpärillisen vettä ja tukahdutin palon.

Hän aukoi suutaan yhä leveämmälle ja söi kaikessa rauhassa omenaa,
katsellen ponnistelujani.

Ajattelin kysyä erästä asiaa mutta jätin sen sikseen.

Vehreys rauhoitti mieleni - menin sisälle - katsoi taakseni,
auto savusi - hän soitti viulua ruskea lierihattu kallellaan.

maanantai 30. maaliskuuta 2009


Kuun valaisema meri,
punainen hiekka,
rannan autius.

Vesi houkuttaa veteen,
kuun sillalle kävelemään,
punaista hiekkaa varpaiden välissä.

Meriveden märkä kosketus,
valtameren iätön ääni ja liike.

Sininen hetki välähtää,
kuljet meren syleilyyn.

Selälläsi killuen näet tähtitaivaan,
se kimaltelee violettia hopeaa,
kirkas kyynel valuu poskipäältä mereen.

Sinä olet yhtä,
eikä millään ole enää merkitystä.

Olet suhteessa.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Polku


Ihmispolo,
tuo pelkuri niin väkivahva ja voimakas,
rikas ja viekas itselleen petollinen.

Hän kulkee siellä missä tie on levein,
mielensä muutoin häpeään saattaa,
joskus - harvoin - hämärästi tajuaa,
eksyy ja tunnustaa -
sua rakastan,
sua rakastan kaikesta huolimatta
ja juuri siksi.

Häpeältään hän ei ehdi edes huomaamaan sankaria,
joka,
köyhistä köyhimpänä,
kulkee siinä missä ei polkua näy,
siitä missä ei ole mitään muuta kuin villikkoa metsää.

Hän huomaa,
tuo polun ja kulkijan,
sankarin kulkiessaan,
joka itselleen tien raivaa.


Hän sankari itse käy,
sille antaa myös toisten astua,
antaa sydämessänsä paikan asua,
siellä liekki lepattaa,
eikä sammu koskaan.

Siinä liekissä olet Sinä,
ja se liekki lepattaa,
ikuisesta ikuisuuteen,
jättäen eilisen - ylittäen huomisen,
pysyen hetkessä - ikuisuuden.

Ei, ei hän pelkää astua väliin harhaan,
hän rakastaa,
hänellä on ominaisuus,
joka on täynnä voimaa,
hänen heikkoudessaan on hänen voimansa
siks,
Jumalatkin häntä rakastaa.

Hän rikkoo ympäristön sovinnaisuuden,
hän hajottaa itsensä,
hän on ehjä hetkessä,
sillä hän luo polun sinne missä sitä ei ole.

Niin ristiriitaisesti häneen suhtaudutaan,
vihataan ja rakastetaan,
hän ei silti ala ohjautua ulkoa,
hän aavistaa mikä on edessä,
tulevaisuus.

Huomisessa on hänen tulevaisuutensa,
huomisessa asuu viisaus ja kaiken viisauden alkulähde,
paradoksaalisuus.

...hän on aina valmis lähtemään,
tänään on hyvä päivä...

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Selittelyä potilaalle

Hei potilas,
kato mä oon sun objektis,
hyvä ja varma,
kato sulla on suhteessa tässä,
hyvä rakentaa,
merkityssuhteita kohentaa.

Mä sut aidosti otan,
kuten huomaat,
eiks joo,
ja,
intgriteetin edustajana,
koskemattomuuttas kunnioitan,
eli tajuuts kääpä -
eli voit olla oma itses,
niinku mä.

Sä oot kato sairas vailla realiteetteja,
mä niitä sulle edustan,
oon kato vitun terve ja karttani on tarkka,
se edustaa kato sunkin maailmaa,
mä olen subjektiobjeti verraton,
autenttinen ja aukoton.

Tajuutsä mieleisairas hölmö et - me rooleissa ollaan,
sä sairas,
mä terve- mikä lie,
auttaja oon,
viisas ja kenties nero,
sun läkehoidosta huolehdin,
ravinnosta ja pesusta,
ja hygieniasta,
liikunnasta ja erityistoimminasta tästä,
kehollisesta,
kylvetän- kampaan - distanssia säätelen,
valtaa käytän,
mitää muuta tajuu en,
mut situaatioos vaikutan.

Mä nää edustan kehitysvaihehistorian,
kehityksen tään psyykkisen,
korkeinta astetta ja haluun six vastetta.

Oivalluksen sulle anna,
sukupuoli identitteettistäs huolta kannan,
vaik`en usko
merkityssuhdekokemukset nää ei sulla aktiiviseksi jää,
six heität vaan nappii huuleen,
ja lähet kelaan,
avohoitoon relaan,
en tosin tiedä mihin,
mut väliiks sillä,
töitä on mulla,
täällä ja paskaaks välitän miss koisaat talvisäällä.

Aijaha ja joo, no täytyy sit lähtee litoo,
mut selväks tuli asia tää,
lähestymistapa hermeneuttinen,
ihmistä sä tarkastelet,
koknaisuutta hahmottelet,
mut voit sä mulkku,
aloittaa työn ton arvokkaan,
ja peilistä katsoo omaa bollaas,
mi kirja viisaudella on täytetty,
mut vuorovaikutuksella ei oo käytetty.

Mut kuule ala lukee,
vaik,
maisteriks,
tai hoitotiedettä tätä,
ettet kuumemittarii väärinpäin perseeseen mätä.

Et hyvästi nyt vaan ja onnea,
laatutyöhön,
paskapalkalla ja ilman resursseja,
kunhan muistat vaan Kokoomusta änestää,
ne kun lupaa,
sata ja yx asiaa gutaa,
ne sen tosin pettää,
mut äänes saa,
ja,
taas sua kusettaa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

`on`

Makaan omassa oksennuksessani,
huudan,
hei nyt mä tajuun,
mä olen löytänyt rakkauden tästä paskakasasta.

Vittu näin syvä kumarrus,
mä rakastan itseäni ja olen.

Rakkaus `on`,
siks,
mä rakastan taajutteko teitäkin,
koska näin vain on,
että rakkaus òn`

Merkitsevä yhteensattuma

Pukukaupassa valintaa tein - hei tietsä jotain kivaa ja reipasta,
onhan nyt kevään juhlan aikaa,
silloin laulu kaikaa,
viini virtaa ja,
veri.


Joo, miten niin en tajuis, näytänks mä jotenkin delanneelta,
miten olis vaaleenpunanen puku tää, se sua pukee,
itseäs ilmentää - ja,
ei oo varmasti mikään homomainen väri tää - hih,
meinaan miehen päällä,
Saatana sanon, kyllä sopii joka säällä,
kokeile vaikka täällä.

No, täytyy koittaa...ja vittu - joo mä arvasin,
aivan niin,
just ja joo -liaan iso on.

Saakuti just ku dikkkaa aloin,
puvusta tästä - heti kusi hommat nää,
nyt palaa pinna,
pistän päreeks koko liikeen,
on mulla semmonen vimma - ihan varmaan,
kautta kannon ja, ja minkä se oli harmaan.

Tulitikuiks menee liike tää,
joten ala vipeltää.

Arvaa myös vielä mitä... ilman pukua pillutta jään,
- vittua meinaan,
sitä haluttua, tosin jo paljon kaluttua,
muttei mitään hoppua tavarassa ei tuossa näy loppua.

Mut`ei se tähän kuulu, sorry vaan, se on tää kevät tai kesä,
mi pistää kato hormoonit - tietsä,
jylläämään,
ja päässä asiat kytemään,
niinku tajuuts - oikees jarjestykses,
tapahtuu - priorisoin,
tärkeysjärjestyksen jo aikaa loin.


Jätä kuule - hör du - tänne toi puku jätä - ommellaan sitä, tietsä kasaan,
saadaan varmaan illaks valmiiks,
pääset bilettää,
kunnolla chillaa,
eikä mitään hillaa.

Mitä tulee pukuun,
sen kyllä takaan,
tai saat vetää daijuun ja napaan,
siis turpaan vaan ja heti - ja vielä pää irti nyhtää ja koristeeks purkkiin laita,
ei oo toista hienoo päätä moista - mi hyllyy koristaa.

Käykö näin ...

Näin siis toimitaan kuule,
lähetti tuo sulle puvun tään fiinin - fillarilla skujaa,
ovikello soittaa ja - aattele - mikä ihanuus,
puku on ihan uus.

Illalla on tää kato valmis tai no sanotaan,
kello viis,
onks aika sopiva siis.

No joo, kyllä mä kestän,
jää kyllä, ja piru vie, sitten väliin,
viiden kaljat nuo,
mi hermolevon suo.

No, vittu - sovittu on tää,
nimi tohon soppariin pistä.

Ja kuule hei, kato ettei buljuun mitään jää,
ja sanon sulle myyjä - ettet oo mikään,
ihan nuija,
mut älä ala nyt ittees kehuu,
vaikka ootki aika jehuu.

Illalla pimputtaa lähetti rimputtaa,
täs olisi nyt paketti soma,
varmaankin sun oma,
kun oot noin söpö - ei millään pahalla,
koittaa kanattaa vaik ilman rahalla.

Joo niin varmaan, nyt lähe kelaa homo,
luo omaan armaan, pyllynreijän nuolet varmaan.

Ja ilolla, heips.

Pakettia repii raastaa,
puvun esiin haastaa,
no, saatana, vittu, perkele - hei,
täähän on musta,
kuka tykkää tästä hei,
nyt kyllä soitan ja haukun,
pistän liikkeeseen paukun.

Samassa rämähtää puhelin - hei ja joo,
suurestasairaalasta tästä - päivää, onko äitinne tää,
tän niminen kotka täällä makaa koivet ojossa,
tosin nään sen vain takaa,
puolet kropasta käytävässä makaa.

On se mitä sit, mitäs tänne soitat mull on muutaki askaa,
ku puhua kanssass paskaa.

Sorry nyt vaan,
mut heittäny on veivin - siis delanneena makaa,
äitis sun,
joten hae vek ja vikkelää,
ei oo meillä tilaa ja kuolleet ilmankin pilaa.

Kato kelle puhut,
saat dajuun niin, että omaan verees hukut,
mikä liet sairaalainsinööri,
tunge perseesees se luuri,
ja vedä pamii kunnon kuuri,
et sä tajuu toisten suruu.

Hei soita kriisiapuu,
ne puhuu paskaa, ku papuu,
vaikkei siit oo apuu.

Lopeta jo hölinäs ja kiitti vaan,
kun soitit, mut älä soita enää,
tai tosissaa saat nenää.

Onneks mull on puku nyt musta - ei taida tulla juhannusta.
Armanin puvussa varmaan, saan mä hautaan saattaa ikirakkaan.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

`saatana` nyt mulle riitti

Hei olen ylioppilas,
on opistotason koulutus,
kertaa kaks,
on kolme,
eiku neljä,
vittu mikx kaikki menee vaan huonommakx.

Hei,
mä uudelleen meen koulutukceen,
musta tulee kai maisteris tai joku sellainen hienox noomi,
mikä lie koulutucfetizzi tai hortonomix, no jokatapuksessa,
tietoyhteiskunnan tukipylväs ja siitä olen ylväs.

Olen näetsä uuden talouden vitun airut,
olen vasta viiskytkuus,
ah ihanaa on tää nuoruus,
onkx skordarit taskussa,
jos sais knullata skutsissa,
olla piilossa mutsilta.

Kaikki, sanon - vaan opintielle,
sitten kyllä jaksetaan,
työssä painaa pitkääää päiväää jaksetaan, kyymmentuntista vähintään - tautotta tehdä saa,
ei siellä nukkua saa, ei meluta saa,
työtä vaan tehdään,
huonolla palkalla,
käyttöarvo turvana,
vaihtoarvo vaarana.

Hei hulinaa - eläkeläiset nää,
ei eläkettä nää,
no mitäs siitä se siitä,
sairasta on porukka tää,
mi tässä maassa sorvaa,
päätöksiä joil ei oo korvaa - ei vittu päätä - ei häntää.

Et niinku ollaan vapaaehtosii - se,
se ottaa bollaan - siis kaaliin,
jos ei heti mene maaliin,
kun työtä painetaan ja huomataan,
vaihtoarvoton työni tää on kelvoton,
vaik stuidu oon ja koulutus pitkä - lähes ja joo,
niin onkii yli kuus vuotta oon saanu kirjoja tonkii.

Ei onnistu järjestelmä tää,
miss vapautta ei näätsä nää,
viedään tietsä - innovatziooni,
jäljelle jää vaan exxistentiaali tää,
anksiooni mi leviää, siis...

...ei työssä oo intoa,
vapaalla väsyttää Untoa, tietsä loppuu fyffet,
nappendaalit, fyrkenforssit ja mitä sit,
no sitä,
et ku rahat loppuu,
Unton kaalia jo madot syö.


Nääx, Unto, kirveen nappaa nurkasta,
syytteen saa umgebrahtista,
tuosta perhesurmasta.

Paukkulangasta virittää,
hirttoköyden - nääätsä Untomme tää ja vielä kaiken kukkuraksi,
koukun laittaa kattoon asti,
alle jakkaran - tietsä,
siihen astuu unto ja kohta putooo kunto.

Unto - ihme jäbä, koukun vielä kauniin maalatun - punaisen kuin veri,
kattoon kiertää,
vittu kyllä Untoa hiertää.

Juo loppuun Unto sahdin,
sitten aloittaa - tietsä - tajuutsä - tsennaatsä - onkx sul bollaa tsennata,
joku tai kumpi - hedrix tai morrison saa alkutahdin soittaa,
kuolema, kun koittaa requiem.

Tietsä - praattaa vielä unto,
saatana - nyt mulle kiitti tosissaan riitti,
hyvästi jää mätäpallo tää ja mitä?
-huutaa vielä täyteen kurkkuun:
Eläköön suomi,
älä sitä ruomi,
eläkeläiset tappaa omaisiaan,
kun ei jaksa hoitaa enää satavuotiaskaan - tietsä joo ja vitun hyvästit vaan.

Mikä nyt siten neuvoksi,
varmaan pitää perustaa viiden Roopen ryhmä tää,
mi miljoonilla temmeltää,
ja viisauksia latelee,
hommat kotiin hoitelee.

Paradoksista kuullut on,
varmaan älyniekat nuo,
vaan,
kun puuttuu älli,
hukkaan valuu koko mälli,
viisaus se karttaa ja pakenee,
rahan luota loittonee.

torstai 3. heinäkuuta 2008

On hyvä tietää

Tämä yksinäisyys,
se koostuu minusta ja sinusta.
On vain kasvoja ja käsiä,
sanoja ja me.

Kirkkaita valoja näkyy taloista,
joissa olemme vieraina toisillemme.
Miksi luulet, että meillä ei ollut mitään?
Kaikkiko vain näytti siltä,
että tämä syntyi meistä,
raastavasta kaipuusta, rakkaudesta.
Nytkö sitä ei olekaan ja se piiloutuu
vailla yhtään vastausta.

Kuin pää olisi täynnä valkoisia, onttoja
muistojen perhosia
ja omenapuita, jotka notkuvat
hylättyjä hedelmiä.

Sieraimemme värisevät menneen muistoista ja
tahmeasta kyllästymisestä.
Eikä nyt sitten tarvitse elää kaikenmaailman
kaipuun laaksoissa.

Tämä on kuin hidasta pimeää,
nyt ovat alkaneet vaikeroivat,
toisenlaiset päivät,
ne jotka olivat ensin niin vierellä,
takana ja edessä vielä eilen.
Ne ovat kadonneet.

Rukouselämää

Istun iltaa savusaunan ovensuussa, katselen tummaan viielään syysilmaan. Ihoani kihelmöi, on puhdas olo.

Hengitän ja annan Jumala joka henkäykselläni itseni sinulle, teen kuolemaa,
luovun itsestäni , panen itseni Sinun käsiisi, uskon henkeni Sinulle.

Annan ilman virrata höyrynä ulos jo kylmenneeseen syysilmaan, en tunne ahdistusta,
hengitän ongelmani ulos ja ojennan ne Sinun käsiisi, saat pitää murheet suruni nyt,
minä en ole enää mitään - minä olen Sinä ja Sinä olet minä,
annan kaiken - itseni, häviän ja haihdun Sinuun, kuolen.
Pääsen taas takaisin kaipaamani luo, Kristuksen, joka ohjaa elämääni ja lepattaa kuin pieni liekki sydämessäni, joka ei ole koskaan kovimmallakaan myrskyllä päässyt sammumaan Sinä annoit hengen - minä annan sen ilolla takaisin.

Pidätän henkeäni ja odotan ylösnousemista Sinun tykösi. En sitä Sinulta vaadi, se tulee aikanaan.
Sisäänhengitys alkaa kuin varkain, itsestään. Se tapahtuu, elämä janoaa vielä elämää, solut happea, ei tarvitse tehdä mitään se tapahtuu.

Olo on tyyni ja rauhallinen, annan katseeni kiertää maisemassa, joka ihme, näkyy nyt paljon paremmin. Saan uuden elämän joka sisäänhengityksellä. Rohkeuteni riittää luopumaan ja siitä saan kiitoksena täyden elämän, uudistun ja paranen.

Rukoilen Sinua sillä en halua hengellistä kuolemaa. Rukoilen ja hengitän - siis elän.

Kiitän Sinua Jumala huolenpidostasi.

Makkaravalehtelija

Join raivoissani viiniä,
halvinta paskaa,
mitä viinakauppa kehtasi myydä.

Ostaessani, olin vielä kysynyt,
mikähän viini sopisi,
viimeisen myyntipäivän grillimakkaran kera.

Ripassako vai joku muu,
pehmeä, hieno, täyteläinen, mist tykkäis,
suu.
Kyllä halvempikin toki kelpaa,
sanoin; mihin myyjä vastas.

Juo tuota,
se ei sinulle vaikeuksia tuota,
makkaravalehtelija.

Kuinka niin, ja,
miten kehtaat sanoa,
ettei mua makkara janota,
mikä olikin totta sillä,
puhuin paskaa,
kuten aina, ei ollut siivua edes lauantaita.

No nyt ostat viinis ja lähdet litoon,
on sellainen mulla fiilis,
et ota viinis ja mene skutsiin dokaa,
vedä kunnon känni,
niin ei asiat pänni,
makkaravalehtelija.

Vai no niin,
pidä sitten paska duunis,
tuskin enää koskaan ostan täältä,
mitään,
ikinä,
tajuatko alkoholiliikkeenmyyjä,
joka toisia haukut,
ottaisit itse kunnon naukut.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Mielenkesytyskeskustelu

Miten mieli kesytetään,
kysyn vaan, saatana,
keskellä tään usvan,
kun pää hajoaa ja pelkkä ajatuskin asiasta hermot saa hajoomaan,
vittu, soikoon, saatana periköön, vitun, vitun, vittu.

Aattele mitä puhut,
ja,
kenelle,
et sä tajuu,
mä oon seköpää - mielisairas - vailla järkee,
älä sä yritä olla turhan tärkee, noine,
vitun vittuines.

Kaikkien kuule, ihan kaikkien,
on nyt,
syytä ymmärtää, miten mieli tää kesytetään,
myös aloittelijat nää,
kuten sä ja sun kaverit ,
jotka mua pilkaa ja ivaa.

Aattele, tuntea saa mielihyvää pehmeää,
ja nauttia elämästä,
jossa ei ole synkkiä pilviä,
eikä myrskyjä,
aallonpohjia noita,
missä depressio lymyää ja
mania voimiaan kerää,
aivomyrskyhurrikaania valmistelee,
pyörremyrskyä,
tosissaan valmistelee.

Että säkin vaan herää
ja,
positiiviset voimas kerää,
kyllä kato se siitä,
ja eiköhän tuo vitun kiroaminen jo riitä, täh ja mitä?

Kehitä kato myötätuntoa,
anna almu köyhälle ja,
ystävyyttä, positiivisuutta näytä,
kato mä tiedän, että,
järkeä sul on kuin vettä,
mut järkeäs sä käytä ja muille mallia näytä.

Vittu, joo,
lähet sä kaljalle Koo,

Mikä ettei,
maailma tää kuntoon taas saatetaan.
siis kaljalle nyt vikkelästi poistutaan.

Laillinen sukupuoliyhteys

Oootsä aika mulkku.

Ootavaan, poltan ensin tän Kentin,
tiedän, että haluut joka sentin.

Paskat, mitä luulet musta,
haluun varmaan suuhus kusta,
mitäs siitä sanot, onkö järkytys tieto tää.

No - se varmaan mieltäs kärventää,
ja, sanoa voin varmaan,
et kuule herätä tunteitani,
et ole mun armain.

Vai niin,
kuule narrtu,
tiedän,
että haluat sitä,
juurta jaksain,
karvat kiinni karvoihin,
ja pyllys palleja vasten.

Okei sitten,
eihän synti tää,
sukupuoliyhteys,
ole ollutkaan,
perisyntiä meinaan,
joten anna paisuvaistas hoivaan.

Jälkeen panon vielä sulle sanon,
ei nartuksi saa naista kutsua,
niin kuin jotain hutsua.

Koiraemo on narttu verraton,
siis muista sanat viisaat nää,
kun siemen sulta kohta lentää,
ja kiinnostukses muualle entää,

Vihainen invalidi

Invalidi kepit teroittaa,
mieleensä hän muistuttaa,
katkerat herjat nää,
mi tarjonnut on kusipäät.

Ottaa ensin suihkut runkoon,
laittaa itsensä kuntoon.

Löytänäx viinin on,
kaapista keittokomeron.

Viiniä kittaa, lomottaa,
poskia jo kuumottaa.

Voimia kyllä riittää,
siitä saa keppejä kiittää.

Rullatuolilla kapakkaan kurvaa,
baaritiskin eteen survaa,

Kaljat tänne ja heti,
muuten inva turpaan veti,
huutaa mies tää,
mi järjen häivää ei nää.

Portsari jo kirahtaa,
invaa uhkaa turpaan lirvauttaa,
jollei lopu leikki tuo,
ei tipu kaljaa invan luo.

Inva keppiänsä käyttää,
portsarin pään sillä täyttää.

Läpi meni,
napakymppi,
tähän loppui invan tähti.

Maija paikalle kutsutaan,
inva linnaan kuskataan.

Se on niin väärin,
huutaa inva,
haluten lakimiehen luo.

Ei auta invaa lakimies,
vankila tuo kukaties.

Sveuhailija

Nuori kolli kadulla talsii-
keimailee ja sveuhailee-
mallu suussa-
jalassa farkut risaiset-
sukat paskaiset.

Tatuoinnit nää-
mi sveuhailijaa koristaa-
nostaa mielen kundin tään-
jo käääntyy gimman pää.

Illalla dokaan-
vedän kunnon kännit-
ja anna aika tällit-
vittuilee tai ei-
päätään aukoilee-
tulkoon viivalle -
iso tai pieni-
nappaan heti-
vittu putoaa kuin pesusieni.

Kapakassa kovaan ääneen huutaa-
sveuhailija-
ja itseään tutkiskelee-
makeilee-
toisille näyttelee.

Svuhailija sveuhailee-
lettiänsä ihailee-
mallu palaa -
ei juo kolaa.

Sveuhailija sveuhailee-
kotonansa kuorsailee.

Tuu jo juomaan kahvi-
huutaa äiti -
tahtipuikkoa heiluttaa-
perheen vahti.

Sveuhailija luimistelee-
huoneeseensa relaa-
menee nettiin ja pelaa.

Viikon päästä sveuhaillaan-
lauantaina sauhutaan.

Huora

Alistuin kaikkeen tähän-
paskanpanttina olemaan-
köyhyydessä elämään-
katuhuorana luuhaamaan.

Jos-
minut haluat-
otat-
sellaisena kuin olen,
olen katunainen-
huora pahanlainen-
en muuta.

Köyhyydessä on voimasi-
huoruudessa suoruutesi.

Rakastan sinua kuin suurta kiveä-
siksi en voi mukaan ottaa-
olen varma etten sua näe enää-
siksi rakastan sua kuin vainajaa.

Hyvästi nyt jää rakkaus tää-
se lakkasi-
koska lakkasi elämä.

En haikaile perääsi-
en kadu-
rakkaus kuoli-
en voinut sua muuttaa-
siksi istun selkä vasten ikkunaa ja juon viiniä katkeraa.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Etelä - Amerikkalainen taikakalu

Odota,
taika kyllä toimii.

Intiaani valmistanut on sen,
taikakalun,
luonnonmateriaaleista kyhännyt,
omistajalleen luvannut,
itsensä sisään taikana panostanut.

Kokemusta omaa vanha intiaani tää,
mi korun valmistaa,
ja,
luonnosta voiman saa.

Toivo jotain,
ja,
toiveesi toteutuu,
pidä toiveestasi kiinni,
suuresta taikakalusta.

Älä sitä hukkaa,
älä vääriin käsiin anna,
muuten taika sut pulaan saa,
siis tarkkana ole,
ettei se vääriin käsin joudu.

Malta mielesi,
ei taika heti toimi,
siitä älä korua soimi,
vaan malta mieles,
muistaa pitää kieles.

Koru käskystäs toimii,
älä käytä pahaa voimii,
ettet käsiäs vereen tahraa,
ja,
sieluas korun pakkaa.

Tee, kuin teet,
taika kyllä toimii...

Tynnyri

Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
mä elin,
kulttia ilman armoa ja unta,
vaan tarmoa oli tehdä työtä isien.

Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
paljon velkaa jäin,
rakkautta sain,
lyöntejä,
kuria,
vitsaa,
ei tuullut musta surijaa.

Tynnyristä kuluu viesti lapsuuden,
teitä kiitän oi vanhempani, että sain sen,
tynnyrin missä asua lapsuuden.

Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
tynnyriin jäin uneksimaan,
jumalan, jos näkisin,
rahaksi sen muuttaisin.

Tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden,
tynnyriin jäi elämä sen,
ei auttaa voi ees lastaan,
kun tynnyriin jäi mieli mielettömän lapsuuden.

Lyökää kansi kiinni,
tappea ei sentään,
että jotain nään,
tynnyristä kuuluu viesti lapsuuden.

Rahan käyttö ja näyttö

Jumalat näyttävät jättäneen temppelit,
jumalat ovat siirtyneet luentosaleihin,
konsultoimaan ja kertomaan,
kun uusi aika koittaa,
rahaa saa näyttää ja sitä pitää käyttää,
niin sanoo jo kirkkoisä.

Konsultit väittää,
herkkäuskoista käyttää,
keppinä valheen ja petoksen,
mi vaurautta tuo itselleen

Tuo sopusointua tää,
eriarvoisuus yhdistää,
nyt saa näyttää ja rahojansa käyttää.
Ei se itsekästä lie,
vaan oman onnen,
itsenäinen tie.

Valhetta valehtelija rakastaa,
toiset kun vain kumartaa,
otsa maahan kopajaa,
onnen silloin valehtelija saa.

Narsisteja,
kosmisia sekasikiöitä,
saatanan kätyreitä,
vääriä profeettoja ja petkuttajia.

He puhuvat sitä ja tätä,
todisteiden puutteessa,
maalaa vaikka puuhun,
pääroolin, sankarin itsestään,
mi onnea ei vaille jää.

Siis uusi aika, vanhat kujeet,
samat löpinät, somat höpinät,
latelee noidat nuo.

Peilistään he näkevät vääristyneen identiteetin,
tulehtuneen,
peilistään he näkevät kullan kimalteen,
ja pääroolinsa varastetun,
tuon sisäisen sankarin,
mi tunne ei itseään,
viel vähemmän muista välittää.

Eripuraa kylvää,
satoa korjaa,
sitten katoaa,
Jäljelle ei muuta jää, kuin kade ja ahneus,
karrelle palanut ihminen.

Lähinnä - "vitut"

Perkele,
vaikka menettäisivät mielenkiintonsa.

Saatana, vaikka menettäisivät luovuutensa,
vitut vaikka menettäisivät innovatiivisuutensa.

Hevonperse vaikka ei heille vastuuta tarjota,
eipä juuri tarjota leipääkään.

Vitut minä luovun,
johdosta,
joka on mulle mielivaltaisesti suotu.

Vitut luovun,
herruusintresseistäni, johdosta,
sen reviirin olen omin kielin nuollut,
siihen lähes kuollut.

Paskaakaan en välitä,
kunhan vaan saan pitää sen,
paskassa rypemisen.

Marjo Tammio - Kauhanen

Äärellä

Kuusten latvoissa valju yksinäinen kuu,
usva alhaalla kuin kahleissa.
Kahlaamme kuin sameissa vesissä
ja
muistot ovat varjoja pidempiä,
ovat piirretty kuin viivat veteen.
Ja,
ne ovat ankkuroitu kaukaisiin syvyyksiin.
Siellä jossain näemme
portinpielten sireenipensaat,
ja,
näemme putoavat tähdet,
jotka kimmeltävät terävinä sirpaleina portaillamme
ja tässä muistojen äärellä
syntyy elämän tarina.

Tietotyöläinen

Sosiaaliset taidot,
ihmissuhteet aidot,
siinä tulokseen tarvittavat autonomian airot.

Tee työtä vielä kello kaksi yöllä,
ole voittaja,
informaation yhdistelijä.

Muista pysyä tahdissa,
vipeltää vahdissa,
toisille näytä,
kyllä sinä kestät,
näin köyhyyden estät.

On kirjanpito tarkkaa,
ja elämä rankaa,
kello kahdeksalta töihin meet,
laatutakuun täytät,
toisille, kun näytät.

Kahteen paina yöllä,
toisille näytä työllä.

Loppukäyttäjä kiittää,
arkkuun sinut liittää,
- ahkera ja tunnollinen,
symbolien ja sosiaalisten taitojen,
kognitiivisten kykyjen,
muutti datan informaatioksi,
muille hyödyksi huviksi.

Ylikuormitukseen kuoli,
älä sinä veikko huoli,
aina on tulossa uus,
rakaisun ja toimeenpanon suunnitteluun.

Hyvää yötä,
tietotyöläinen,
kaiken halusit,
virtuaalimaailmaan hamusit.

Nyt ei sua oo,
maatuu taidot arvokkaat,
millä suhteet loit tarmokkaat,
kusetettiin linssiin sua,
älä itke pääset komponentin luo.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Ystävännäkeminen

Visualisoi ystävä eteesi,
ole hänelle myötätuntoinen,
rakastava ja hellä.

Visualisoi ystäväsi istumaan,
tarjoa espressoa kauniista kupeista.

Visualisoi vuorovaikutuksellinen ja miellyttävä keskustelu,
älä vanhoja muistele,
älä tikulla häntä silmään sorki.

Visualisoi, että olet antanut anteeksi,
kaiken, senkin,
kuinka yllätit hänet panemassa miestäsi.

Visualisoi veitsi käteesi,
katkaise hänen päänsä,
visualisoi se kymmenennenestätuhannesta kerroksesta alas.

Visualisoi nyt itsesi lepäämään,
itsekunnioituksen myönteisessä ilmapiirissä.

Vihreä valo

Tummat, synkät pilvet valuivat punaisia kyyneleitä,
istuin alasti nurmikolla,
ainoa ajatukseni oli - halusin kuolemalla kuolla,
itseltäni hengen riistää, tappaa tapetun,
hävittää häviäjän.

Tummat pilvet satoivat verta,
kaikki ylpeyteni oli pyyhitty pois,
kaikki mikä oli valoa minussa oli kadonnut sysimustaksi kateudeksi,
olin yksinäinen sontaläjä paljaalla kalliolla,
typerine lihoineni ja luineni,
ajatuksista puhumattakaan.

Myrsky riepotti mieltäni,
uskoin vielä, että vihreävalo voittaa kateuden,
uskoa ei myrsky minulta vie,
sen saa se nähdä,
muka luonnonvoima.

Rajuilma riuhtoi lihat kasvoistani,
luu paistoi kelmeänä,
huusin,
minä uskon, saatana minä uskon,
vihreä valo voittaa kateuden,
siihen minä uskon,
vaikka miten raivoaisit.

Seisoin kaikkea uhmaten luurankona mäellä ja kirosin syntymääni,
huusin tuskissani ,
luiden tippuessa yksi kerrallaan,
tummanvihreä valo voittaa,
minä uskon,
kaikui huutoni kelmeä.

Olin maassa tomukasana ja jatkoin multaisella äänelläni,
vihreä valo - mene sinne missä kipu on,
ja ,
valo meni.

Tumma ja turpea rajuilma katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin,
vihreä valo katosi pois avaruuteen,
pieneni ja hävisi kokonaan pois.

Seisoin onnellisena kalliolla auringossa kylpien,
vain hetki sitten olin ollut tomukasa,
nyt olin taas smaragdi,
joka loisti ymmärrystä ja armeliaisuutta,
kateus oli kaikonnut,
sain levätä avoimessa tilassa - avoimella kalliolla,
kenties ihmisenä.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Matalapalkkaihminen

Matalapalkkaihminen tukee tarvii,
miettii herrat ja syö voisarvii,
jo toista varvii.

Miettii herrat nää ahneet,
ettei vaan katkee prolen kahleet.

Köyhä ja arvoton on työ,
jolla hän leipänsä syö, matalapalkkaihminen,
mistä palkan saanut on sen,
niin pienen,
ettei saa kuin sienen.

Herrat nokkaansa nostaa,
kirkossa kumartaa ja pokkaa,
pelastusta hamuaa,
herraa kiittää,
on saanut paljon viljaa niittää.

Usko rikas, ahne,
Jumala anteeksi antaa,
rikas toivoa kantaa,
syntymästä erilainen,
arvokas ja vakaa,
yli-ihmisen oikeuden takaa.

Matalapalkkaihminen rasite on palkkansa sen,
mistä niin huonon palkan sai ihminen tuo arvoton,
sen tietää vain herra armoton - tuo,
vailla mieltä empatiaa markkinoilla temmeltää,
köyhää riistää, nenään niistää.

Tiedä ei,
missä katsotaan,
sielut ruumiit punnitaan,
viimeiseksi saapuu hän luo ikielämän.

Kuolemalla kuoleman sovittaa,
ikiuneen vaipua saa
alasti maatua,
mullaksi muuttua.

Tyhjin käsin,
mitään ei jää,
riitelevä perikunta tää,
samaa jatkaa,
tyhjää matkaa.

Vaikka sääliksi käy,
miljardööriä ei taivaassa näy.


kuka asuu valkeudessa

Syvyydessä asuu rakkaus

Jumala pelkään, että hylkäät.

Uskoni on kuin vuolaana virtaava joki.

Pelkään.

Elämäni hukkuu meren äärettömään syvyyteen,
saavutettuani syvyyden häviän sen olemukseen.

Lasken toiseen syvyyteen ja jatkan kenties elämää,
syvyyden kaikkeudessa etsien,
uutta syvyyttä elämän,
etsien luoksepääsemätöntä.

Sanassasi on voima,
se on ovi,
Kristuksessa avain,
sanaan tukeudun ja nojaan,
luotan,
näen luoksepääsemättömän,
yhdyn kaikkeuteen

Mahdottomassa on siis mahdollisuus,
rakkaudesta ristillä luopui Hän hengestään,
ja antoi avaimen kaikkein syvimpään.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Herkkä tilanne

Lähesty naista kunnioittavasti,
hyväksy hänet täysin.

Ota tilanne niin kuin se on,
malta mielesi,
pidä kielesi,
pääset kyllä pukille,
annat kyytiä silkkisukille.

Riisu rintsikat pitsireunat,
ime nänninnipukat,
pihat ruusunpunaiset.

Klitorista helli,
se on kuin tikkumelli,
imeskele, hellästi pure,
taidolla helli,
vuoteessa kelli.

Hyväile ja rakastele,
hellästi puristele,
häpyä hiero,
muista ettet ole liero.

Ensin rauhassa ala panna,
sitten juurta jaksain,
hyvvee perseeseen anna.

Nussi, nussi kuin raivo härkä,
siitintäs oikein käytä,
juurta jaksain paina,
muista tämä aina.

Mitään älä säästä,
spermat sisään päästä,
mutta mies muista,
laskea päästäs kusta,
ettei dorkaa tule susta.

Siis muista kiittää,
kun sä saanut oot siittää.

Jälkipeli tärkeä lienee,
siis järkeä käytä,
ja suukoilla tyttös täytä.

Minä se olen

Minä se olen,
minä, koko ajan,
aave tai haave.

Minä se olen,
jättäkää jo rauhaan,
raukat, murhaajat,
sielunrepijät.

Minä se olen,
liikun samaan suuntaan,
suokaa jo armo,
minulta loppuu tarmo.

Ei vaikka huudan,
vastakkaisiin liikkuvat, pysähtyvät,
irvailevat, ivailevat.

Kuka on tuo ruumis -kysyn,
minä se olen,
murhannut olen itseni,
tappanut toivoni.

Nyt saat omasi,
aaveena kuljen, ovet perässäni suljen,
vierellä sun.

Minä se olen,
matkalla,
kohti pirstaleista taivasta,
josta sataa vain vähän raikasta vettä.

Read The Kirja

...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...

Kello neljältä aamulla on kaikki...

http://www.suwantokuha.com



Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.

Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.

Marjo Tammio - Kauhanen

DN.se - Världen

Nyt.fi - Päivän menovinkit

Uutiset - HS.fi

Nyt.fi - Viikon ensi-iltaelokuvat

Kävelyä Baggbölestä - Åggelbyhyn

Jude Suwantokuha on rakastunut

Jude Suwantokuha on rakastunut
Yön jälkeen, loistava salainen hymy