Hän sanoi olevansa Pontius Pilatus,
hän oli tuona keväisenä aamuna kävelyllä puutarhassani.
Minä kyllä tiesin kuka hän oli, hänellä oli musta Mercedes,
jonka moottori paloi ilmi liekeissä - liki taloa.
Pyysin häntä sammuttamaan palon - olihan nurkalla vesitynnyri.
Hän nauroi ja haukkasi palasen valkeakuulaasta.
Idiootti.
Menin ja otin sinkkiämpärillisen vettä ja tukahdutin palon.
Hän aukoi suutaan yhä leveämmälle ja söi kaikessa rauhassa omenaa,
katsellen ponnistelujani.
Ajattelin kysyä erästä asiaa mutta jätin sen sikseen.
Vehreys rauhoitti mieleni - menin sisälle - katsoi taakseni,
auto savusi - hän soitti viulua ruskea lierihattu kallellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti