tiistai 24. maaliskuuta 2009

Polku


Ihmispolo,
tuo pelkuri niin väkivahva ja voimakas,
rikas ja viekas itselleen petollinen.

Hän kulkee siellä missä tie on levein,
mielensä muutoin häpeään saattaa,
joskus - harvoin - hämärästi tajuaa,
eksyy ja tunnustaa -
sua rakastan,
sua rakastan kaikesta huolimatta
ja juuri siksi.

Häpeältään hän ei ehdi edes huomaamaan sankaria,
joka,
köyhistä köyhimpänä,
kulkee siinä missä ei polkua näy,
siitä missä ei ole mitään muuta kuin villikkoa metsää.

Hän huomaa,
tuo polun ja kulkijan,
sankarin kulkiessaan,
joka itselleen tien raivaa.


Hän sankari itse käy,
sille antaa myös toisten astua,
antaa sydämessänsä paikan asua,
siellä liekki lepattaa,
eikä sammu koskaan.

Siinä liekissä olet Sinä,
ja se liekki lepattaa,
ikuisesta ikuisuuteen,
jättäen eilisen - ylittäen huomisen,
pysyen hetkessä - ikuisuuden.

Ei, ei hän pelkää astua väliin harhaan,
hän rakastaa,
hänellä on ominaisuus,
joka on täynnä voimaa,
hänen heikkoudessaan on hänen voimansa
siks,
Jumalatkin häntä rakastaa.

Hän rikkoo ympäristön sovinnaisuuden,
hän hajottaa itsensä,
hän on ehjä hetkessä,
sillä hän luo polun sinne missä sitä ei ole.

Niin ristiriitaisesti häneen suhtaudutaan,
vihataan ja rakastetaan,
hän ei silti ala ohjautua ulkoa,
hän aavistaa mikä on edessä,
tulevaisuus.

Huomisessa on hänen tulevaisuutensa,
huomisessa asuu viisaus ja kaiken viisauden alkulähde,
paradoksaalisuus.

...hän on aina valmis lähtemään,
tänään on hyvä päivä...

Ei kommentteja:

Read The Kirja

...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...

Kello neljältä aamulla on kaikki...

http://www.suwantokuha.com



Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.

Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.

Marjo Tammio - Kauhanen

DN.se - Världen

Nyt.fi - Päivän menovinkit

Uutiset - HS.fi

Nyt.fi - Viikon ensi-iltaelokuvat

Kävelyä Baggbölestä - Åggelbyhyn

Jude Suwantokuha on rakastunut

Jude Suwantokuha on rakastunut
Yön jälkeen, loistava salainen hymy
Powered By Blogger