Mitä se on -
onko se sitä,
kun Sinä sanot minulle -
kyllä se olet Sinä, joka rakastat enemmän.
Enhän minä niin paljon kuin Sinä.
Vain vähän minä sinusta välitän.
Jussi Suwantokuha: Toukokuusta toukokuuhun tarpeetonta matkatavaraa ja pieniä hermopillereitä - lopun lähetessä alkuaan, kaivoin olemukseni maata niin, että lähde näki valon ja alkoi virrata esteettä - sillin tajusin rakkauden, se on jotain mitä ollaan...
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Säälittävän rasittava ihminen
Miksi pudotit ne surusi toisten huoneisiin.
Pyyhittinhän sinulta kyyneleesi pois säälien
ja koko surusi siivottiin jäljettömiin.
Sinä se vain näit pahimman kaikesta,
vaikka oma sylisi oli kylmä kuin pimeys.
Kuin tyhjistä kuiluista, sinusta henkii sielun vilu.
Nyt me pyyhimme säälittävät kyyneleemme
ja lopetamme kyselyt siitä,
että elätkö, hengitätkö, oletko kadottanut kaiken.
Sinä kysyt, että onko tämä
kaikki oikein täällä maailmassa,
kun sinut jätetään makaamaan
kylmälle, hyljätylle vuoteelle.
Kivikin on lämmin, istu siihen
ja ole ajattelematta pahinta kaikesta,
vaikka se totta olisikin.
Sitten toivomme sinun lähtevän niin kokonaan pois,
että jälkesikin häviävät.
Me emme halua muistaa, että
olet edes kulkenut täällä.
Me kyllä jäämme näihin huomeisiin tyhjentyneenä sinusta.
Pyyhittinhän sinulta kyyneleesi pois säälien
ja koko surusi siivottiin jäljettömiin.
Sinä se vain näit pahimman kaikesta,
vaikka oma sylisi oli kylmä kuin pimeys.
Kuin tyhjistä kuiluista, sinusta henkii sielun vilu.
Nyt me pyyhimme säälittävät kyyneleemme
ja lopetamme kyselyt siitä,
että elätkö, hengitätkö, oletko kadottanut kaiken.
Sinä kysyt, että onko tämä
kaikki oikein täällä maailmassa,
kun sinut jätetään makaamaan
kylmälle, hyljätylle vuoteelle.
Kivikin on lämmin, istu siihen
ja ole ajattelematta pahinta kaikesta,
vaikka se totta olisikin.
Sitten toivomme sinun lähtevän niin kokonaan pois,
että jälkesikin häviävät.
Me emme halua muistaa, että
olet edes kulkenut täällä.
Me kyllä jäämme näihin huomeisiin tyhjentyneenä sinusta.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Peluri
Elämäntehtävänä
korttitemppuja,
taikatemppuilun illuusiota,
tylynaamaisen korttipakkaväen julmuutta.
Keskustelua savuisessa kahvilassa, kuppilassa
ja pelaamista.
Lähikontakti peliautomaatin kanssa,
raha-automaatin suutelua.
Viimeisen kolikon polttava kylmyys
kuumassa kourassa.
Se ei nosta lämpöä rintaan,
Pelisormen sojotus kohti
kolikkoaukkoa.
Aamuisin voi voittaa,
yöllä peli ei suo rauhaa.
korttitemppuja,
taikatemppuilun illuusiota,
tylynaamaisen korttipakkaväen julmuutta.
Keskustelua savuisessa kahvilassa, kuppilassa
ja pelaamista.
Lähikontakti peliautomaatin kanssa,
raha-automaatin suutelua.
Viimeisen kolikon polttava kylmyys
kuumassa kourassa.
Se ei nosta lämpöä rintaan,
Pelisormen sojotus kohti
kolikkoaukkoa.
Aamuisin voi voittaa,
yöllä peli ei suo rauhaa.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Marjo Tammio- Kauhanen. Nousuja ja Putoamisia
Helsingissä v. 1957.
Kaula kuin kuppasarvien jäljiltä.
Suurkirkon portaat patjana koko illan ja yön.
Virtsatiet vinkuvat tulehtuneena mutta
mikä autuus sydämmessä.
Ihanat demonit ravaavat mylläten sielun.
Alapää ruvella
ja nailonsukasta juoksee puro
kohti sorjaa nilkaa.
Sinä olit niin ihana.
Kaula kuin kuppasarvien jäljiltä.
Suurkirkon portaat patjana koko illan ja yön.
Virtsatiet vinkuvat tulehtuneena mutta
mikä autuus sydämmessä.
Ihanat demonit ravaavat mylläten sielun.
Alapää ruvella
ja nailonsukasta juoksee puro
kohti sorjaa nilkaa.
Sinä olit niin ihana.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Ostarivinokkaat
Sekalaista seurakuntaa on aina matkalla
ties missä ja milloin.
He eivät vaali kansallista ylpeytttä,
sunnuntai ryyyppy ei ole heille synti.
Heille ei suoda lohtua vastoinkäymisissä,
eikä leipäjonojen laiha anti lohduta.
Naissuhteiden muhevaa iloa ei heille tarjota.
Tämä retkikunta on ajautunut apealle
autiolle saarelle.
Tämän seurueen johdon on ottanut hän,
jolla on muutama lantti,
kassillinen tyhjiä pulloja
ja vakaat jalat.
Mikä onkaan heidän huolenaiheistaan pienin
ja mikä suurin?
He vain katselevat,
ostarivinokkaat, vaikkei mitään tapahtuisi,
eivät näe jos jotain tapahtuu.
Joskus he näkevät kolme aurinkoa ja olemattoman taivaan
ja silloin avaa joku märkäisen siteen jalastaan,
puhjeten sisäisiin totuuksiin - tää on kipee ja särkee -
ohikulkijat vain kulkevat ohi todeten,-
mitä rutjakkeita.
ties missä ja milloin.
He eivät vaali kansallista ylpeytttä,
sunnuntai ryyyppy ei ole heille synti.
Heille ei suoda lohtua vastoinkäymisissä,
eikä leipäjonojen laiha anti lohduta.
Naissuhteiden muhevaa iloa ei heille tarjota.
Tämä retkikunta on ajautunut apealle
autiolle saarelle.
Tämän seurueen johdon on ottanut hän,
jolla on muutama lantti,
kassillinen tyhjiä pulloja
ja vakaat jalat.
Mikä onkaan heidän huolenaiheistaan pienin
ja mikä suurin?
He vain katselevat,
ostarivinokkaat, vaikkei mitään tapahtuisi,
eivät näe jos jotain tapahtuu.
Joskus he näkevät kolme aurinkoa ja olemattoman taivaan
ja silloin avaa joku märkäisen siteen jalastaan,
puhjeten sisäisiin totuuksiin - tää on kipee ja särkee -
ohikulkijat vain kulkevat ohi todeten,-
mitä rutjakkeita.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Marjo Tammio - Kauhanen
Orvokkeja poskilla.
Siksi,
että ei tarvitse odottaa sinua aamulla ja juoda
kylmää kahvia Hesarin mustaamin käsin.
Siksi,
että on seistävä kädet kylmänä Stokkan kellon alla,
tungoksessa turhaan, sinä et tule.
Siksi,
että kolmen litran pahvinen viinikanisteri
tyhjenee tunnissa
ja kasvoillani kukkivat nyrkin istuttamat orvokit.
Siksi,
että ikkunat pullistuvat raivostasi krapula-aamuina
ja oksentamisen hapan rääkäisy täyttää kylpyhuoneen.
Siksi, että vesi jää pesukoneeseen
ja pyykit homehtuvat ja koneen
luukun kansi himmenee liasta.
Siksi,
että tapetin kuviot irtoavat ja hyppivät silmilleni
ja sänky nousee pystyyn
ja luulen, että se on totta.
Siksi,
että läheisyys luikkii nurkkiin
ja sopimukset ovat hajoavaa
tomua.
Siksi on lähdettävä.
Siksi,
että ei tarvitse odottaa sinua aamulla ja juoda
kylmää kahvia Hesarin mustaamin käsin.
Siksi,
että on seistävä kädet kylmänä Stokkan kellon alla,
tungoksessa turhaan, sinä et tule.
Siksi,
että kolmen litran pahvinen viinikanisteri
tyhjenee tunnissa
ja kasvoillani kukkivat nyrkin istuttamat orvokit.
Siksi,
että ikkunat pullistuvat raivostasi krapula-aamuina
ja oksentamisen hapan rääkäisy täyttää kylpyhuoneen.
Siksi, että vesi jää pesukoneeseen
ja pyykit homehtuvat ja koneen
luukun kansi himmenee liasta.
Siksi,
että tapetin kuviot irtoavat ja hyppivät silmilleni
ja sänky nousee pystyyn
ja luulen, että se on totta.
Siksi,
että läheisyys luikkii nurkkiin
ja sopimukset ovat hajoavaa
tomua.
Siksi on lähdettävä.
perjantai 18. huhtikuuta 2008
www.suwantokuha.com
SUWANTOKUHA kuuluu logoterapioihin.
Lue seuraava wikipedian tietoisku terapioista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia
Lue seuraava wikipedian tietoisku terapioista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia
Naurua itselle
Naurua itselle.
Nauran ja vääntelehdin itseäni ja käsiäni,
Totuutta en tiedä,
en tiedä tästä maailmasta mitään.
Sielu itkee turhia puroja
kuivumaan,
eikä sielu tiedä mitään.
Kohtasin matkalla kiven,
heitin sen äänettömään metsään,
niin yksinäinen paikka hengittää tämä maailma.
M -T-K
Nauran ja vääntelehdin itseäni ja käsiäni,
Totuutta en tiedä,
en tiedä tästä maailmasta mitään.
Sielu itkee turhia puroja
kuivumaan,
eikä sielu tiedä mitään.
Kohtasin matkalla kiven,
heitin sen äänettömään metsään,
niin yksinäinen paikka hengittää tämä maailma.
M -T-K
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Osasto K 2
Me sanoimme, itseämme rauhoitten,
ettet koskaan kuolisi
ja valehtelimme.
Samaan aikaan hoitajat, kuin akvaarioenkelit,
istuivat punaiset suut naurussa lasisessa kansliassaan,
ovet lukittuina.
Sykkivät monitorit nakuttivat sekunteja
haihtuvaan elämääsi.
Sydämet täynnä pieniä kiviä, kuin häveten
mutta kuitenkin täysin oman elämämme toiveita miettien,
me seisoimme kalpean vuoteesi äärellä,
kysyen ajatuksissamme,
mksi ja minkä takia ja mitä varten
juuri sinä.
Mitään emme osanneet sanoa, sanat valuivat
tahmeina puroina kurkusta alas, olemattomiin.
Emme voi lukea sinulle huomistasi ja seisomme vaiti,
vaiti.
Meidän sydämmissämme hakkaa maailman tuska
terävin elämän lyönnein.
Kun sinä jäät siihen kuin tietäen,
että joku jo odottaa,
me vain poistumme helmat liehuen nurkan taa
ja pian seuraa unohdus.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Elämisen oikeus – ilman leimaa otsassa. Kysymys edullisesta paikasta, jossa voisi keskustella huolistaan on tullut esille oikeastaan koko elämäni ajan. Toisena teemana on esiin noussut leimaantumisen pelko.Tätä ovat pohtineet potilaat, asiakkaat, työntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset, terapeutit, lääkärit – kaikki.Kysymys on tullut esille terveydenhuollon piirissä työskennellessäni, ja jo sitä aiemmin ollessani edustajana, myynti - ja tuotepäällikkönä, aina 90-luvun pankkikriisiin ja siitä seuranneeseen lamaan saakka.Lama oli minun elämäni kipu- ja käännekohta. Valittavana hirttosilmukka tai jotain muuta – valitsin tuon muuta, silloin oli suuret siivet suojanani, vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Opiskelin itseni Psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi. Opiskeluaikoina aloin omin kustannuksin tutustumaan ja opiskelemaan terapiamuotoja. Kävin omassa terapiaprosessissani läpi omia elämäni kipukohtia. Elämän kokemus, työ- ja opiskeluhistoria ovat olleet se koulu, joka antaa avoimen uskon auttaa myös toisia näkemään heidän kipukohtansa, josta paranemisprosessi voi alkaa.Tärkeimpänä ovat olleet omat kriisit ja elämän surut ja menetykset, ne ovat kasvattaneet nöyryyttä ja avoimuutta – armoa ja anteeksiantoa. Viisautta elämän edessä. Lue blogejani, joista toisessa käsittelen auttamis- ja ajankohtaisia asioita ihmisen ja elämän, hoidon ja hoitamattomuuden eri tiimoilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Lue stooria
Read The Kirja
...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...
MIES YLI LAIDAN...
Kello neljältä aamulla on kaikki...
http://www.suwantokuha.com
Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.
Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.
Marjo Tammio - Kauhanen
Blogeja
LINKKI
All I Need is God
WEB-TERAPIA
Naked Therapy
EX- keittiömestari Jude Suwantokuha
DN.se - Världen
Nyt.fi - Päivän menovinkit
Uutiset - HS.fi
Nyt.fi - Viikon ensi-iltaelokuvat
Read The Kirja
Kävelyä Baggbölestä - Åggelbyhyn
Jude Suwantokuha on rakastunut
Blogiarkisto
-
►
2009
(6)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (2)
-
▼
2008
(78)
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (5)
-
▼
huhtikuuta
(14)
- Vuorovaikutusta
- Säälittävän rasittava ihminen
- Peluri
- Marjo Tammio- Kauhanen. Nousuja ja Putoamisia
- Ostarivinokkaat
- Marjo Tammio - Kauhanen
- www.suwantokuha.com
- Naurua itselle
- http://puolue.blogspot.com/Seuraa ylläolevaa linkkiä.
- http://www.suwantokuha.com/Osasto K 2Me sanoimme, ...
- Keväällä runot ovat hänen. Jude SuwantokuhaMarjo -...
- Suwantokuha - Blogi
- Terveisin: Jude Suwantokuha; toukokuusta toukokuuh...
- Elämisen oikeus – ilman leimaa otsassa. Kysymys ed...