Ostarivinokkaat

Sekalaista seurakuntaa on aina matkalla
ties missä ja milloin.
He eivät vaali kansallista ylpeytttä,
sunnuntai ryyyppy ei ole heille synti.

Heille ei suoda lohtua vastoinkäymisissä,
eikä leipäjonojen laiha anti lohduta.
Naissuhteiden muhevaa iloa ei heille tarjota.
Tämä retkikunta on ajautunut apealle
autiolle saarelle.

Tämän seurueen johdon on ottanut hän,
jolla on muutama lantti,
kassillinen tyhjiä pulloja
ja vakaat jalat.
Mikä onkaan heidän huolenaiheistaan pienin
ja mikä suurin?
He vain katselevat,
ostarivinokkaat, vaikkei mitään tapahtuisi,
eivät näe jos jotain tapahtuu.
Joskus he näkevät kolme aurinkoa ja olemattoman taivaan
ja silloin avaa joku märkäisen siteen jalastaan,
puhjeten sisäisiin totuuksiin - tää on kipee ja särkee -
ohikulkijat vain kulkevat ohi todeten,-
mitä rutjakkeita.