Elämisen oikeus – ilman leimaa otsassa. Kysymys edullisesta paikasta, jossa voisi keskustella huolistaan on tullut esille oikeastaan koko elämäni ajan. Toisena teemana on esiin noussut leimaantumisen pelko.Tätä ovat pohtineet potilaat, asiakkaat, työntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset, terapeutit, lääkärit – kaikki.Kysymys on tullut esille terveydenhuollon piirissä työskennellessäni, ja jo sitä aiemmin ollessani edustajana, myynti - ja tuotepäällikkönä, aina 90-luvun pankkikriisiin ja siitä seuranneeseen lamaan saakka.Lama oli minun elämäni kipu- ja käännekohta. Valittavana hirttosilmukka tai jotain muuta – valitsin tuon muuta, silloin oli suuret siivet suojanani, vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Opiskelin itseni Psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi. Opiskeluaikoina aloin omin kustannuksin tutustumaan ja opiskelemaan terapiamuotoja. Kävin omassa terapiaprosessissani läpi omia elämäni kipukohtia. Elämän kokemus, työ- ja opiskeluhistoria ovat olleet se koulu, joka antaa avoimen uskon auttaa myös toisia näkemään heidän kipukohtansa, josta paranemisprosessi voi alkaa.Tärkeimpänä ovat olleet omat kriisit ja elämän surut ja menetykset, ne ovat kasvattaneet nöyryyttä ja avoimuutta – armoa ja anteeksiantoa. Viisautta elämän edessä. Lue blogejani, joista toisessa käsittelen auttamis- ja ajankohtaisia asioita ihmisen ja elämän, hoidon ja hoitamattomuuden eri tiimoilta.