Istun iltaa savusaunan ovensuussa, katselen tummaan viielään syysilmaan. Ihoani kihelmöi, on puhdas olo.Hengitän ja annan Jumala joka henkäykselläni itseni sinulle, teen kuolemaa,
luovun itsestäni , panen itseni Sinun käsiisi, uskon henkeni Sinulle.
Annan ilman virrata höyrynä ulos jo kylmenneeseen syysilmaan, en tunne ahdistusta,
hengitän ongelmani ulos ja ojennan ne Sinun käsiisi, saat pitää murheet suruni nyt,
minä en ole enää mitään - minä olen Sinä ja Sinä olet minä,
annan kaiken - itseni, häviän ja haihdun Sinuun, kuolen.
Pääsen taas takaisin kaipaamani luo, Kristuksen, joka ohjaa elämääni ja lepattaa kuin pieni liekki sydämessäni, joka ei ole koskaan kovimmallakaan myrskyllä päässyt sammumaan Sinä annoit hengen - minä annan sen ilolla takaisin.
Pidätän henkeäni ja odotan ylösnousemista Sinun tykösi. En sitä Sinulta vaadi, se tulee aikanaan.
Sisäänhengitys alkaa kuin varkain, itsestään. Se tapahtuu, elämä janoaa vielä elämää, solut happea, ei tarvitse tehdä mitään se tapahtuu.
Olo on tyyni ja rauhallinen, annan katseeni kiertää maisemassa, joka ihme, näkyy nyt paljon paremmin. Saan uuden elämän joka sisäänhengityksellä. Rohkeuteni riittää luopumaan ja siitä saan kiitoksena täyden elämän, uudistun ja paranen.
Rukoilen Sinua sillä en halua hengellistä kuolemaa. Rukoilen ja hengitän - siis elän.
Kiitän Sinua Jumala huolenpidostasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti