Ajalla ei ole rantaa

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Ajalla ei ole rantaa

Onnellisena psyykkishenkisessä tajunnallisuudessa - hän,
tunsi kehollisuutensa orgaanisina prosesseina - hän,
oli maailmaan suhteessa oleva biologis-fysiologinen olento.

Hän hengitti ja tunsi elävänsä joka solullaan. Elämä,
oli hymyillyt hänelle. Hänellä oli kaikki mitä toivoa voi.
Hän nautti elämästä ja elämä janotti häntä.

Hän oli menestyjä - ja ylpeä itsestään.

Kiire pani hänet juoksemaan raput alas istuntosaliin,
kivirappusissa kolisivat hänen korkokenkänsä - kaikuen kiireisen ihmisen täyttä elämää.

Vasen jalka lipsahti - hän horjahti ja kaatui - takaraivo kopsahti kiviseen rapun reunaan.
Aivovaltimo katkesi - ja henki pakeni hänestä ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan

Ajalla ei ole rantaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Read The Kirja

...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...

Kello neljältä aamulla on kaikki...

http://www.suwantokuha.com

Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.

Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.

Marjo Tammio - Kauhanen