Orpopoika

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Orpopoika

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
elämänsä käsikirjoitusta hamuaa.

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
toivoo näkevänsä elämänkaaren ja sen pään,
toivoo näkevänsä elämän murroskohdat ja onnen hetket.

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
arkkityypit vastaan vilkuttaa, on vaeltajaa, soturia, ritaria, komeaa rakastajaa.

Orpopoika,
tuumii, hän vielä isäksi mielii tulla itselleen.

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
vain orpopojan hän sieltä tavoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Read The Kirja

...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...

Kello neljältä aamulla on kaikki...

http://www.suwantokuha.com

Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.

Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.

Marjo Tammio - Kauhanen