Ei Jumalaa - ei ystäviä

Ei Jumalaa, ei ystäviä

Harmaa alakuloinen päivä repii, ja hajottaa sieluni.

Uutisia, jotka eivät ole muuta kuin tyhjänpäiväistä surusanomaa,
uutisia, jotka masentavat, sillä ettei ne ole uutisia,
puolivillaisia nollatutkimuksia.

Hankkisivat elämän.

Sinertävä mieleni alkaa saada harmaita sävyjä ja pääni tyhjenee; pakoajatuksia maailmasta tai maailman ääriin.

Ei Jumalaa, ei ystäviä, ainoastaan harmaa yksinäisyys ja tyhjänpäivää tiedossa.

Elämä ei antanut mitä odotin, ensin se lupasi, siten häipyi lupaukset,
hiljaa, pikkuhiljaa valkeni totuus. Ei se ollut kuolema, sen tiesin.

Ei Jumalaa, ei ystäviä.

Alakuloinen harmaa mieli ja mitättömiä uutisia.

Tukahdutettua raivoa voimattomuudesta.

Ei Jumalaa, ei ystäviä.

Lähden pois, matkalle, jätän kaiken, valheelliset ystävät, Jumalan, jota ei sitäkään ollut - lupasi vaan sitten häipyi ja jätti omilleen; sairas mieli.

Ei Jumalaa, ei ystäviä, musta paha olo ja turhia uutisia.

Ei Jumalaa, ei ystäviä, pakoajatuksia - on päästävä pois - on pakko lopettaa tai aloittaa alusta.

Inho kasvaa violetin mustaksi viitaksi ylleni, inho ja epäusko, kateus ja ahneus viiltää haavat auki.
Hankin elämän, lähden, tai kuolen.

Raastan sieluni rikki ja unohdan kaiken, jätän menneen ja avaan uuden oven; sen takana on kenties taas Jumala, joka antaa voimaa unohtaa menneen, jota en tule kaipaamaan