Rahan käyttö ja näyttö

Jumalat näyttävät jättäneen temppelit,
jumalat ovat siirtyneet luentosaleihin,
konsultoimaan ja kertomaan,
kun uusi aika koittaa,
rahaa saa näyttää ja sitä pitää käyttää,
niin sanoo jo kirkkoisä.

Konsultit väittää,
herkkäuskoista käyttää,
keppinä valheen ja petoksen,
mi vaurautta tuo itselleen

Tuo sopusointua tää,
eriarvoisuus yhdistää,
nyt saa näyttää ja rahojansa käyttää.
Ei se itsekästä lie,
vaan oman onnen,
itsenäinen tie.

Valhetta valehtelija rakastaa,
toiset kun vain kumartaa,
otsa maahan kopajaa,
onnen silloin valehtelija saa.

Narsisteja,
kosmisia sekasikiöitä,
saatanan kätyreitä,
vääriä profeettoja ja petkuttajia.

He puhuvat sitä ja tätä,
todisteiden puutteessa,
maalaa vaikka puuhun,
pääroolin, sankarin itsestään,
mi onnea ei vaille jää.

Siis uusi aika, vanhat kujeet,
samat löpinät, somat höpinät,
latelee noidat nuo.

Peilistään he näkevät vääristyneen identiteetin,
tulehtuneen,
peilistään he näkevät kullan kimalteen,
ja pääroolinsa varastetun,
tuon sisäisen sankarin,
mi tunne ei itseään,
viel vähemmän muista välittää.

Eripuraa kylvää,
satoa korjaa,
sitten katoaa,
Jäljelle ei muuta jää, kuin kade ja ahneus,
karrelle palanut ihminen.