Nousemme ja putoamme (M T-K)

lauantai 21. kesäkuuta 2008

Nousemme ja putoamme (M T-K)

Kevyet linnut,
painavat siiveniskut.
Nälkäisillä linnuilla
oli nokassaan hiekkaa.
Ne putoavat,
katkeaa oksa
ja se yksi ainoa lehti putosi ja katosi kaikkeen,
mikä maassa oli jo ennen.
Tässä karkaavassa elämässä
me putoamme ja nousemme
ja kaikki aina vain toistuu ja toistuu,
ovat päällekkäin keväät,
kesät,
syksyt
ja talvet.

Täällä makaavat kaikkien kaikki, tässä maassa
ja jäävät puhumattomaan lepoon.
Nousemme ja putoamme.
Lähellä viimeistä unta,
vaikenee hiljaisuuskin
ja maalla on harmaat varjot.

Mikä on se jumala, joka ei
muistanut hyvästellä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Read The Kirja

...Jumala oli ollut yksi, joka oli tiennyt; muttei käsittänyt ja sitten Jumala oli varmaankin kuollut, suhteellisen nuorena, kenties vain muutaman miljoonan vuoden ikäisenä. Hautajaisissa oli ollut uusia jumalia ja jumalaksi pyrkiviä. Ihminen ja Tellus olivat unohtuneet, Jeesus ei ollut toteuttanut paluulupaustaan, eipä tietenkään, olihan hänellä nyt tärkeämpää tekemistä, isänsä hautajaiset. Maailmassa oli häntä odotettu, yksi pettyneimmistä oli kenties apostoli Paavali, tuo organisaattori, joka ei itse ollut Jeesusta edes tavannut, ja kaikki ne miljoonat ihmiset, jotka odottivat pelastajaansa...

Kello neljältä aamulla on kaikki...

http://www.suwantokuha.com

Tässä minä istun,
kello neljä aamulla,
ympärilläni porvarillisen elämän
jälkeen jättämää kuonaa.

Polttoaineena käytetyt juomat ovat loppuneet.
Pöydän pinnalla epäilyttävät
mustat palaneenjäljet
tanssivat tahmeiden likarenkaiden kanssa,
se mikä oli yön tunteina sallittua,
jopa loistavaa,
on muuttunut krapulaisen haisevaksi luolaksi,
jossa aamun kosteus tunkee ikkunasta,
mennen vuoteen sekaisiin kätköihin.
Ikkunan alla valittaa aamun ensimmäinen
laiska bussi.

Marjo Tammio - Kauhanen